Juhlan paikka

On ollut mielessä kaikenlaista. Olen lomaillut kuluvan viikon, joten kaiken järjestelyn, päsmäröinnin ja Parks&Recreationin maratonkatselun ohessa on ollut myös paljon aikaa ajatella.

Mutta ihan sama nyt, koska jälleen on perjantai ja juna kulkee parin tunnin päästä halki kauneimman Järvi-Suomen kohti rakkaita kotimantuja. Edessä on mahdollisesti viimeinen opiskelijahintainen junaretkeni! Vai voiko opiskelijakortilla matkustaa vielä syyskuussa edellisen lukuvuoden tarralla? Kertokaa joku jos tiedätte.

Mutta ihan oikea juhlan paikka on se, että nyt on junamatkat ostettu väleille Pietari – Moskova, Moskova – Jekaterinburg ja Jekaterinburg – Irkutsk. Irkutsk – Vladivostok ei ole vielä ostettavissa, mutta pian on. Tänne vaan shoppailemaan jos Venäjälle mielit, helppoa ku heinänteko ja leppoisaa kuin leivänteko. Samoiten iisisti kävi viisumien hakeminen Lähialuematkojen kautta. Tai ainakin toivottavasti – viikko pitäisi vielä odotella! Varhaisten lippuostosten pointti on se, että myyntiin tultuaan kivoimmat paikat menevät kuulemma nopeasti, joten haluttiin varmistaa saavamme tietynhintaiset paikat tiettyinä matkustuspäivinä. Pidetään sitä improvisointivaraa sitten myöhemmin reissussa; Venäjälle lähtö pohjustetaan suunnitelmallisuudella ja tarkahkolla budjetoinnilla.

Venäjän kartta

Tossa kartalla näkyy meidän välipysäkkien lisäksi muuan Novokutznetsk, jonka puolesta miljoonasta asukkaasta 20% on heroiiniriippuvaisia. Katsottiin muutama päivä sitten Vicen dokkari aiheesta. Ankeaa ja ahdistavaa, eipä siitä sen enempää. Kevennyksenä mainittakoon, että järkytyn joka kerta kun katson karttaa ja tajuan kuinka valtava Venäjä on ja kuinka pikkuruinen söpöliini on Venäjästä seuraava matkakohteemme Etelä-Korea. Ei se koko vaan se.. joku..

Sekin on juhlan paikka, että asiat on tällä hetkellä just niin hyvin hoidossa kuin ne voisi olla! Muutto/ tavarasta luopuminen onnistuu rennolla aikataululla kun asiaan tarttuu kerrankin ajoissa. Viikon paras löytö: Tori.fi, missä sekä kaappi että sohva löysivät uudet omistajat alle vuorokaudessa. Jotain on tosin vielä kaupan. Onneksi aikaa on.

Kun hommat konkretisoituu

Taas yksi askel otettu! Tyhjennettiin kylttyyrihylly levyistä, kirjoista ja leffoista. Vei useamman (raskaan!) pahvilaatikon. Pari kaappia kevennettiin pussilakanoista, tyynyliinoista, muista liinoista ja pyyhkeistä. Pari pahvilaatikkoa lisää. Perjantai-iltapäivänä auto oli valmis vastaanottamaan, joten pakattiin laatikot sisään. Tyhjensimme myös ullakkokomeron kaikesta sisällöstään. Akuankkoja, taskareita, menneiden vuosien sälää. Iso kiitos lähistöllä asuville perheenjäsenille jotka pystyvät ja haluavat säilöä roinaamme tulevien kuukausien ajan!

Pakkaustoiminta toi ensimmäistä kertaa ihmetyksen siitä, että mitä me ollaan oikein tekemässä? Karmea savotta sen eteen, että vuottakaan ei tulla olemaan reissun päällä (vai?). Mutta toisaalta, kun tälle tielle ollaan lähdetty, niin mitä sitä enää tässä vaiheessa jahkailemaan. Tää menee just näin.

Samaan aikaan reissu alkaa tunkea uniin yhä enenevissä määrin. Aamuyöstä seikkailin Siperian radalla useamman pysäkin ajan – ainakin Magnitogorsk ja eräs alitajunnasta kummunnut satunnaispysäkki tuli tarkistettua. Vasta pari yötä sitten olimme Omskissa koreiden kupolien keskellä. Risto puolestaan näkee alkukantaisen araknofobisia unia hämähäkeistä. Yhtä unenomaiselta tuntuu miettiä tulevia juhlapäiviä, sitä missä niitä vietetään ja missä merkeissä.

Tänään käväistiin Varuste.netissä hakemassa Lonely Planetin matkasanakirjoja, uribägi ja minifikkari. Ensi viikolla lomaa, asioiden hoitamista ja etenkin viisumibisneksiä. Juuri tällä hetkellä: vietnamin kielen videoita ja Etelä-Korealaista pop-kulttuuria muodossa VIXX! Just can’t control! Just can’t control!

Merkintä, jossa hoidetaan asiallisia asioita

Tämä on ollut se viikko kun asiat on viimein saatu rullaamaan piiitkän vetelyyyden väistämättömänä seurauksena. Passiivisuus becomes turhautuminen becomes toiminta! Kuuden päivän sisään olemme irtisanoneet vuokrasopimuksen, pistäneet vakuutusasiat ruotuun ja ottaneet piikkiä lihaan. Kulunut viikko laittoi myös työkuviot uusiksi niissä määrin, että sulatteluun piti käyttää tovi. Mutta hei, nyt on perjantai, matkakassa tulee edelleen karttumaan ja lasissa on kylmää rieslingiä. Elämälle kiitos.

ASIAAN! (tämä on samalla varoitus – merkintä on täynnä ASIAA)

Vakuutukset haettiin LähiTapiolasta ja samalla irtisanoimme kotivakuutuksen. Puolen vuoden matkavakuutukselle (ilman kustannusylärajoja tai terveysselvityksiä) tuli hintaa n. 190€ per matkaaja. Matkatavaravakuutusta emme ottaneet, koska reissuun ei näillä näkymin lähde mukaan mitään pokkarikameraa tai silmälaseja kallimpaa. Minulla on entuudestaan ollut Ifin jatkuva matkavakuutus useamman vuoden ajan, mutta ilman keskittäjäasiakkuutta Ifiltä oli turha kysellä puolen vuoden matkavakuutusta. Tämän vertailun perusteella ei ollut niin väliksikään! Pisteet Tapiolalle siitä, että homma sujui mallikkaasti ja mutkattomasti. Miinukset Ifille myös erittäin raskaasti toimivasta sivustosta.

Rokotustarpeeseen marssimme Lääkärikeskus Aavaan. Jos haluaa hommat hoidettavan nopeasti, vaivattomasti ja mitä ilmeisimmällä ammattitaidolla, voin varauksetta suositella Aavaa. Laskua toimitukselle tuli sievoinen summa, mutta YTHS:n matkailuneuvonnasta myöhästyin ja kunnalliselle puolelle (Helsinki) on turha yrittää saada aikaa aikana jolloin vain kiireelliset tapaukset hoidetaan. Sen lisäksi pitää muistaa, että jaoimme saman vastaanottoajan ja maksoimme tämänkin kulun yhdessä. Kun loppusumma jaetaan kahdella, se näyttää huomattavasti järjellisemmältä (reilut 200€/reissaaja) ja kun lasku laitettiin yhden nimen alle, saimme jonkin verran alennusta.

Ex-neulakammoiselle Aavalla käynti oli aikamoinen eksperiense. Katselin senttien päästä kun neulallinen hiirien aivosoluissa viljeltyä rokotetta upposi rakkaani habalihakseen. Näin hänen ilmeensä kun pistos oli ohi niin nopeasti, ettei sitä ehtinyt huomata. Lekurimies jakoi samalla vinkkejä ja kertoi reissusairauksista. Yritin näytellä skarppia ja olla kuuntelematta huminaa päässäni odottaessa omaa vuoroani. Loppu hyvin, kaikki hyvin; opastus oli perinpohjainen ja lähdimme rokotekortein varustettuina, aivokuumepiikilliset lihaksistoissamme, lavantautireseptit laukuissamme ja Twinrix-rokote puolisossani takaisin kotia kohti – ilomielellä ja lievässä heikotustilassa.

Sitten vielä pikaisesti asuntoasioista. Nykyiseen asuntoomme muutimme viime vuodenvaihteessa reissuun liittyvistä säästösyistä. Muuttaessa luovuimme suurimmasta osasta huonekaluja joten entiseen verrattuna nykyomaisuutemme on kovin vähäinen. Reissua ajatellen vaihtoehtoja oli kaksi – joko alivuokraamme kämppämme tutulle ihmiselle tai luovumme siitä kokonaan. Koska vuokralaista ei löytynyt, irtisanominen oli väistämätöntä… tavallaan jopa mieluisaa. Seuraavien viikkojen projekti onkin siis pakkaaminen ja asioiden siirtäminen paikkoihin A, B ja C (ja D, E, F…?).

Toisin sanoen, kun kerran lähdetään, niin lähdetään sitten kokonaan. Suomeen ei jää työpaikkaa, kotia tai koulua. Lapsetkin on tekemättä!!! Aikaa siis on, mutta rahamäärä on rajallinen. Tervetuloa mukaan seuraamaan kuinka pitkälle tili riittää!

t. Annamatti

PS. Tämä rieslingin ja kaljanhuuruinen viikonloppu vierähtää kummankin osalta näissä merkeissä, koska viva la Kompany ja viva la SuperMatch Arsenalin ja Manchester Cityn välillä. Syyskuista Suomi – Espanjaa odotellessa!!!

Komeampi puolisko on tietty tämän lisäksi Flow Festiwaaleilla koko viikonlopun… itsehän dokaan vain rieslingiä kotona ja bloggaan. Älkää kysykö miten mihinkään tähän on varaa.

PPS. Suosshittelen lämpimäshti Happy Grape -RIISHLINGIÄ!