”Kolme yötä jouluun on”

Moikkamoi! Pitkästyttävän loppurytistyksen tiimellyksessä piti tulla tännekin toteamaan, että lähtöhän on jo ihanmelkein käsillä! VIIMEINKIN!! SIISTII! Asiat ovat edenneet siihen vääjäämättömään (paras suomen kielen sana ever?) pisteeseen, että kämppä on tyhjä patjoja, ruokatarvikkeita, roskiskamaa ja pakattuja rinkkoja lukuunottamatta. Kuten varmasti on tullut selväksi, olemme tehneet tätä muuttoa pitkään ja hartaudella, eli paniikkia ei ole päässyt syntymään. Illalla jätettiin tyhjiö hetkeksi ja käytiin rinkkojen kanssa pitkällä lenkillä ympäri Kallion. Hyvin meni; minun rinkkani kuuluu minulle ja minä kuulun minun rinkalleni tai jotain sinnepäin.

Asiat on hoidettu nyt siihen pisteeseen, että viisumit on, matkaliput on ja majoitukset jotakuinkin on, Vladivostokiin asti siis. Postit on käännetty, lavantautikapselit nielaistu, vaihtovaluutat tilattu. Passit ja muut paperit skannattu sähköpostiin, kengät sisäänajettu, sähkösopimus, netti ja lehtitilaukset katkaistu. Huonekalut myyty ja reissurahat tienattu. Tavarat ahdettu usean lähisukulaisen ja ystävällisen sielun nurkkiin – kiitos vielä kerran. Venäjä on siis niin ostettu kuin voi olla, ja matkabudjetti tulee edelleen karttumaan kumpaisenkin matkustajan pieteetillä paiskomien loppupalkkojen verran. Hyvä me!

Mutta hei, nyt on aika paketoida tämä ikuisuudelta tuntunut alustus ja edetä itse toteutukseen. Tässä vaiheessa voi vain todeta, että olo on mitä seesteisin ja iloisen odottava. Ristoemilian edellisessä merkinnässä linkkaama Million Deadin After the Rush Hour soi ja kuplii päässä. Entisen reissublogini viimeiseksi jääneessä merkinnässä kirjoittelin siitä, miten vastaisuudessa tulen pyrkimään pitkäjänteisempään suunnitteluun ja työskentelyyn matkailun suhteen. On ultrapalkitsevaa tajuta kaikkien tuolloin asettamieni tavoitteiden toteutuneen kuin huomaamatta. Juntos podemos, sanoisi spaniardi. Pian aletaan korjata satoa, joten yes, seuraava merkintä tullee rajan takaa, sieltä missä kupolit on kultaisia ja balalaika raikaa.. Matkaan lähdetään superspesiaalien vierailevien starojen kanssa, eli jälleen kerran, pysykääpä kuulolla!

Rock-rock-rock the rockote.

Ajattelin, että minunkin olisi korkea aika avata sanainen arkkuni. Minä olen meistä kahdesta reissaajasta se, joka takuuvarmasti päästää suustaan/sormistaan jotain hölmöä ja harkitsematonta hetkenä minä hyvänsä. Siispä koenkin, että lukijan kannalta on mieluisampaa, että Annamatti on meistä kahdesta se joka näitä sivuja pääasiallisesti täyttää. Harkitsevampi reissukirjoittaja on myös tehnyt valtaosan ennakkoon tehdystä reissutyöstä (eli suunnittelu ja varaukset), kun minä taas olen vain keskittynyt….. netflixiin. Siispä annan Annamatin järkipuheiden viedä voiton tässä vaiheessa blogin elämää ja itse paneudun antaumuksellisesti asiaan myöhemmin vasta reissun päällä. OH I will bring it on.

No, tässä nyt kuitenkin kun kirjoittelun makuun pääsin, niin jatkanpa tovin. Höhöh.

Eilen käytiin hakemassa Lääkäriklinikka Aavalta meidän rokoterumban toiset kierrokset ja tänä aamuna meikäläinen sai tuta piikkien voiman; Herätys massiivisessa päänsäryssä, heikotuksessa ja sekavuustilassa. Myöhemmin työpaikalle päästyäni tajusin mitata kuumeen ja huhheijaa whaddayaknow, mittari näytti pienen pienet lämmöt. Yökin oli friikein aikoihin; en muista milloin oon nähny yhtä vividejä ja sekopäisiä unia. Thanks Ixiaro ja twinrix for the ride! Ei muuta ku kotiin lepäämään siis (ja bloggamaan näköjään).

travelling without moving provided by ixiaro and twinrix

Travelling without moving provided by Ixiaro and twinrix. Image captured from Ripa’s dream.

Nojuu, mietin vähän että voisin tähän loppuun listailla muutamat biisit jotka on toimineet muiden muassa inspiraation lähteenä reissaamiselle. Jo pidemmän aikaa siis.  Let us commence!

Million Dead – After The Rush Hour
http://www.youtube.com/watch?v=Zl6-K9AXwvQ

So I have sailed the seven seas alone,
trying to find a shore I can call home
But all I found are different flags,
and double-speaking diplomats
and I do not have time for that.
So I’ll declare my own sovereign state,
the borders based on the bottoms of my boots,
and I will open embassies wherever the hell I please,
And at assemblies you will se me sat
but never on my knees.

Ah, viitisen vuotta on jo kulunut siitä kun ylläolevat sanat syöpyivät tajuntaani ja Ripan prosessori rupesi raksuttamaan. Million Dead oli poliittisella agendalla varustettu yhtye ja tämäkin kipale sisältää varmasti merkityksiä joihin ymmärrykseni/energiani ei kykene. Olen tyytyväinen hipihtävään ja viattomaan mielikuvaani joka tähän on tarttunut heti ensikuuntelusta lähtien.

Ultramariini – Aulanko

Tummenevan taivaan alla hysteerinen tyyni kaipuu

Zero 7 – In The Waiting Line
http://www.youtube.com/watch?v=5tZlu4wP4pw

Pakkohan tässä blogissa on yksi hienovarainen ratrace-viittaus olla? Mikä blogi tää nyt muuten olis.

Jamiroquai – Planet Home
http://www.youtube.com/watch?v=ksaARIf9vuM

’cause sure enough there is no place like planet home

 
Niin, korni hippivalinta tai ei, mut on siistiä nähdä paikkoja tällä planeetalla (VIELÄ KUN VOI BUAHAA APOCALYPSE KUIVUUS JÄÄKAUSI WORLD WAR METEOR POLLUTION KUOLEMA??)

Osio nimeltään ilmiselvät (anteeksi):

Red Hot Chili Peppers – Around The World
http://www.youtube.com/watch?v=a9eNQZbjpJk

Daft Punk – Around The World
http://www.youtube.com/watch?v=s9MszVE7aR4

 
Oiskohan ne siinä. Heips! Ihan mukavaa kirjoitella jee.

niskaote byrokratiasta

Se ihana syyskuun päivä
kun aurinko syleili Kulosaarta, Helsinkiä,
ja meitä,
jotka pinkin lippulappusen kanssa tanssimme
liepeillä suurlähetystön

IMG_0352

Elikkäs kolmas kerta toden sanoi ja meidän hakemuspaperit jäivät viimeinkin the manin tarkimpaan syyniin. Todistetusti ei muuten olla ainoita typeryksiä kuluttamassa suurlähetystön penkkejä useampaan ottamiseen. Eikä typerysvikaa ollut pelkästään meissä. No mut eipä tässä nyt tällä hetkellä oikein muuta, kuin että pienten stressinpoikasten jälkeen kaikki on mahtavaa ja mieli kirkastunut. Käytiin Varustenetissäkin uudestaan ja nyt on reissupyyhettä ja southeastasiaonashoestringiä ja uutta sanakirjaa jajaja, t: välineurheilijat.

This is how we do it; huomista Suomi – Espanja -megamittelöä odotellessa, susijengihuumassa, viidakkoresortteja googlaillessa ja ylipäätään iloisissa fiiliksissä on eho olla,

näin kertoi Annamatti Kaakkonen

ps. Puolitosissaan tänään pohdittiin, että montako kertaa vielä venailtaisiin viisumijonossa ennen kuin luovuttaisiin koko Kiina-ideasta ja lennettäisiin suoraan jonnekin muualle. Kuutisen kertaa kuulosti kohtuulliselta, kohtuullisen kärsivällisiä kun ollaan.

Kaotiikan peruskurssilla

Reilun vuoden odottelun jälkeen kalenteri on kiepsahtanut lähtökuukauden kohdalle. ”Damn”, sanoisi Gordon Ramsay kuullessaan miten hohdokkaalla tolalla hommat juuri tällä hetkellä ovat…

1. Ostin ne viimeisetkin liput, Irkutskista Vladivostokiin siis. Heti ostoksen jälkeen kävin tsekkaamassa lippujen tilanteen ja tajusin kirjoittaneeni omaan lippuuni oikean nimen mutta väärässä järjestyksessä. Etunimi ja sukunimi ovat ilmeisesti vaihtaneet paikkaa. Tällä hetkellä en vielä tiedä, kuinka grande failure tämä on, mutta tiedän, että se pitää selvittää mahdollisimman pian. ÄÄH.

2. Tämän lisäksi ”älysin” (eli kohtasin viimein totuuden) ostaneeni lippuja kompartmentteihin (kupe) lähes täysin satunnaisotteella, koska en ole kertaakaan ymmärtänyt paikkakartasta, mitkä ovat miesten, mitkä naisten ja mitkä sekahyttejä. Vai mitä mieltä olette alla olevasta, satunnaisen junan satunnaista kupe-vaunua kuvaavasta paikkakartastosta?

niemenskizenski

Google Translaten tarjoaman auttavan venäjän avulla ehdin jo kirjoittaa ahdistuksestani kirjeen Venäjän veeärrän asiakaspalveluosastolle. Yhteydenottoon vastattiin pitkästi, personoidusti ja n. puolen tunnin sisään! ”Wow factor”, kommentoisi Gordon Ramsay asiakaspalvelun tasoa! Harmi, etten saanut vastauksesta kauheasti irti, ja joutunen kuitenkin painelemaan ongelmani kanssa Russian Railwaysin Vilhonkadun toimistolle.

Itse asiassa ongelmia on enää vain yksi, tuo ensiksi mainittu nimiprobleemi. Tätä blogimerkintää tehdessäni löysin nimittäin sattumalta erään kupe-vaunun paikkakartaston jossa paikat on värikoordinoitu ja vaunu oli erikseen merkattu МЖУ7- merkinnällä, jonka sherlockmaisesti oletan viittaavaan miesten ja naisten -hytteihin. Tälläisiä koodattuja kupeita ei osunut yhteenkään omaan buukkaukseeni, joten uskon sekahyttivaraukseni menneen sattumalta nappiin.

menskizenski

3. No sitten. Venäjän viisumit saatiin, nie problemu. Tänään käväistiin Kulosaaressa Kiinan suurlähetystössä. Lomakkeet oli täytetty ja kaikki releet ja kopiot ja kuvat messissä… mutta mikään ei riittänyt. Meidän manner-Kiinan taipaleen ainoa suunniteltu majapaikka on Kantonilaisen ystävämme kotimajoitus Guangzhoussa. Tästä syystä meidän tulee hakea Q2-viisumia L- eli turistiviisumin sijaan. Q2-viisumiin tarvitaan kutsu. Qutsuahan meillä ei ollut. Eli ei muuta kuin ulos, kotiin, nettiin ja ottamaan yhteyttä neiti Cheniin, joka lupasi toimittaa kutsun sekä kiinaksi että englanniksi kaikkine tykötarpeineen joko tänään tai huomenna. ”The most amazing”, toteaisi Gordon tähän ystävyyden hienoutta koskevaan asiaan.

4. OLEN KIPEÄ! JA SAIRASLOMALLA! Tämän jälkeen näen lähitulevaisuudessani pelkkää pitkää iltavuoroa iltavuoron perään. Liian kiireisiä viikonloppuja, olematonta valmisteluaikaa. Ylipäätään huomaan kaiken sompailun ja järjestelyn hermostuttavan tällä hetkellä. Reissuun lähteminen on tietystikin mahtavaa ja parasta, ei epäilystäkään siitä. Välillä on silti hankala nähdä metsää puilta kaiken tämän tohinan keskellä. Josko se siellä taipaleella sitten helpottaisi – ja voin luvata, että tätä matkaa ei olla kyllä muutenkaan ylisuunnittelulla pilattu.

Damn. Pitäis vaan osaa relaa!