Kaotiikan peruskurssilla

Reilun vuoden odottelun jälkeen kalenteri on kiepsahtanut lähtökuukauden kohdalle. “Damn”, sanoisi Gordon Ramsay kuullessaan miten hohdokkaalla tolalla hommat juuri tällä hetkellä ovat…

1. Ostin ne viimeisetkin liput, Irkutskista Vladivostokiin siis. Heti ostoksen jälkeen kävin tsekkaamassa lippujen tilanteen ja tajusin kirjoittaneeni omaan lippuuni oikean nimen mutta väärässä järjestyksessä. Etunimi ja sukunimi ovat ilmeisesti vaihtaneet paikkaa. Tällä hetkellä en vielä tiedä, kuinka grande failure tämä on, mutta tiedän, että se pitää selvittää mahdollisimman pian. ÄÄH.

2. Tämän lisäksi “älysin” (eli kohtasin viimein totuuden) ostaneeni lippuja kompartmentteihin (kupe) lähes täysin satunnaisotteella, koska en ole kertaakaan ymmärtänyt paikkakartasta, mitkä ovat miesten, mitkä naisten ja mitkä sekahyttejä. Vai mitä mieltä olette alla olevasta, satunnaisen junan satunnaista kupe-vaunua kuvaavasta paikkakartastosta?

niemenskizenski

Google Translaten tarjoaman auttavan venäjän avulla ehdin jo kirjoittaa ahdistuksestani kirjeen Venäjän veeärrän asiakaspalveluosastolle. Yhteydenottoon vastattiin pitkästi, personoidusti ja n. puolen tunnin sisään! “Wow factor”, kommentoisi Gordon Ramsay asiakaspalvelun tasoa! Harmi, etten saanut vastauksesta kauheasti irti, ja joutunen kuitenkin painelemaan ongelmani kanssa Russian Railwaysin Vilhonkadun toimistolle.

Itse asiassa ongelmia on enää vain yksi, tuo ensiksi mainittu nimiprobleemi. Tätä blogimerkintää tehdessäni löysin nimittäin sattumalta erään kupe-vaunun paikkakartaston jossa paikat on värikoordinoitu ja vaunu oli erikseen merkattu МЖУ7- merkinnällä, jonka sherlockmaisesti oletan viittaavaan miesten ja naisten -hytteihin. Tälläisiä koodattuja kupeita ei osunut yhteenkään omaan buukkaukseeni, joten uskon sekahyttivaraukseni menneen sattumalta nappiin.

menskizenski

3. No sitten. Venäjän viisumit saatiin, nie problemu. Tänään käväistiin Kulosaaressa Kiinan suurlähetystössä. Lomakkeet oli täytetty ja kaikki releet ja kopiot ja kuvat messissä… mutta mikään ei riittänyt. Meidän manner-Kiinan taipaleen ainoa suunniteltu majapaikka on Kantonilaisen ystävämme kotimajoitus Guangzhoussa. Tästä syystä meidän tulee hakea Q2-viisumia L- eli turistiviisumin sijaan. Q2-viisumiin tarvitaan kutsu. Qutsuahan meillä ei ollut. Eli ei muuta kuin ulos, kotiin, nettiin ja ottamaan yhteyttä neiti Cheniin, joka lupasi toimittaa kutsun sekä kiinaksi että englanniksi kaikkine tykötarpeineen joko tänään tai huomenna. “The most amazing”, toteaisi Gordon tähän ystävyyden hienoutta koskevaan asiaan.

4. OLEN KIPEÄ! JA SAIRASLOMALLA! Tämän jälkeen näen lähitulevaisuudessani pelkkää pitkää iltavuoroa iltavuoron perään. Liian kiireisiä viikonloppuja, olematonta valmisteluaikaa. Ylipäätään huomaan kaiken sompailun ja järjestelyn hermostuttavan tällä hetkellä. Reissuun lähteminen on tietystikin mahtavaa ja parasta, ei epäilystäkään siitä. Välillä on silti hankala nähdä metsää puilta kaiken tämän tohinan keskellä. Josko se siellä taipaleella sitten helpottaisi – ja voin luvata, että tätä matkaa ei olla kyllä muutenkaan ylisuunnittelulla pilattu.

Damn. Pitäis vaan osaa relaa!

2 vastausta artikkeliin ”Kaotiikan peruskurssilla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *