Vietnamissa lampoa etsimassa

Kuten edellisesta kirjoituksesta selvisi, paadyimme Vietnamiin lentokeinoin. Mahataudin takia otettiin luksuslisana tilauskyyti Noi Bain (Hanoi) lentokentalta meidan hotellille Old Quarteriin (n. 14$), eika kentalta napattu satunnainen taksi olisi kaiketi maksanut sen vahempaa. No, iloisissa tunnelmissa kommimme kaaraamme ja tahyilimme vajaan tunnin verran Hanoin laitakaupungin sakkipimeyteen (kello oli viisi iltapaivalla). Riemuitsimme siita, etta oltiin virallisesti paketoitu reissun ensimmainen luku (Venaja – Etela-Korea – Hong Kong – Kiina) ja paasty toisen luvun (Kaakkois-Aasia) alkuun.

IMG_1721[1]

Tiivista tunnelmaa kymmenien hotellien reunastamilla sokkelokaduilla Hanoissa

Vietettiin Hanoissa etenkin kulinaristisesti fantastinen, joskin muuten laiskahko viikko, joka kului edelleen tautisissa tunnelmissa. Alkuihastuksesta ja -innostuksesta huolimatta kaupunki ei tehnyt ihan niin suurta vaikutusta kuin olisimme toivoneet. Rappioromanttista tunnelmaa, ihmisia istumassa katujen varsilla pienilla jakkaroilla, lukemattomia ruokakojuja. Tuhansien skootterien parinaa, ahtaita katuja, ja… LANKKAREITA! Siis kylla, tama oli ensimmainen kerta matkamme aikana, kun tormasimme valtoimenaan lainehtivaan turistimereen emmeka tienneet uidako vai hukkuako (tartuimme siis sitakin tiiviimmin Tigerin kaulaan kiinni). Venaja, Etela-Korea ja Guangzhou olivat lahes tyystin turisti/reppureissaajavapaata aluetta, ainakin syys-/lokakuussa ja niilta osin kuin me naissa maissa liikuttiin. Jopa Hong Kongin lankkariys oli verraten erilaista, silla suurin osa esim. Midlevelseilla vastaan tulleista lansimaalaisista vaikuttivat asuvan Hong Kongissa vakituisesti. Vietnamiin oli mahtavaa saapua jo ihan vain lompakonkin hyvinvoinnin tahden, mutta viimeistaan taalla on hyvaksyttava se tosiasia, etta nama maat elavat matkailusta ja reissullamme tuskin tulee enaa vastaan kohdetta, jossa oltaisiin kaupungin ainoita outolintulankkareita.

IMG_1727[1]

Kaverukset Hoan Kiem Lakella

IMG_1784[1]

Valmistuneiden riemua Van Mieulla eli Temple of Literaturella

Hanoista jatkoimme viikonlopun viettoon Halong Cityyn, josta teimme reissun Halong Bayn karstikiviunescoheritagemaisemiin. Hanoivinkkina taytyy mainita, etta esim. edullisesta majoituksesta ei tarvitse stressata etukateen. Jos vain saapuu esim. Nha Thon alueelle (lahella St Josephin katedraalia), potentiaalisia majapaikkoja sisaanheittajineen loytyy kylla kuin sienia sateella. Samalla alueella myos huokeista ja hyvista ruokapaikoista on melkeinpa ylitarjontaa kuten myos erilaisten retkien ja reissujen jarjestajista – eri toten Halongille. Otimme korttelissa esimerkiksi Vietnamin viisumin pidennykset, joskin tassa asiassa tuli sekoilua kun meille sanottiin tilaustilanteessa huomattavasti pienempi summa, kuin mita viisumit loppujen lopuksi tulivat maksamaan…

Tassa valmismatkojen runsaudensarvessa valintojen ja mahdollisuuksien maara alkoi melkeinpa ahdistaa, joten paatimme lahtea Halongiin itsenaisesti. Tama tapahtui seuraavanlaisesti: otimme kadun varresta MAI LINH -firman taksin (taksin odotusaika Vietnamissa keskimaarin kolme sekuntia), pyyhalsimme taksilla Gia Lam -bussiasemalle, bussiasemalla taksiamme oli vastassa tyyppi joka kysyi HALONG BAY? Kipitimme tyypin perassa lippuluukulle, lippuluukulta minibussiin ja minibussilla kohti tuntematonta. Minibussikulttuuriin kuului esim. se, etta bussissa oli viela oma sisaanheittajansa, joka roikkui bussin avonaisesta ovesta n. 75% matkasta huudellen joka ikiselle tien varressa olevalle ihmiselle josko he tahtoisivat hypata kyytiin. Toimi! Loputtomalta tuntuneen bussiseikkailun (joka sisalsi myos erittain jannittavan pissakokemuksen ovettomassa tienvarsivessassa) paatteeksi meidat heitettiin tienvarteen Halong Cityn laitamille, jossa pitkakyntiset, uhkaavat taksihaukat ymparoivat meidat. Neuvottelimme kyydin hotellillemme. Loppu hyvin, kaikki hyvin, emme tulleet huijatuksi.

Retken Halong Baylle otimme hotellimme kautta. Hintaa tuli vajaa 20 euroa per naama ja talla saimme n. 7 tuntia kestaneen kierroksen vesilla. Vedesta nousevien karstikivien ihailun lisaksi kavimme huikeassa, indianajonesmaisessa luolassa, soutuveneella laguunissa ja paikassa, jossa oli merenelavia seka esilla etta myytavana. Settiin kuului myos isohko, merellinen lounas. Ainoa ikava puoli oli, etta retken meille myynyt hotellimme manageri oli selittanyt meille eraan asian retken sisallosta vaarin, ja juuri ennen kotisatamaan rantautumista laivan henkilokunta pyysi meilta rahaa asiasta, jonka oletimme jo maksaneemme. Kiusallisuudesta huolimatta pidimme pintamme ja poistuimme laivasta maksamatta mitaan – asia jai hotellimme ja paatin henkilokunnan selvitettavaksi. Alla pari rapsaisya HB:lta!

IMG_1829[1]

IMG_1921[1]

IMG_1927[1]

Hanoissa ja Halongilla ollessamme oli viela marraskuu ja kehnot saat. Alkuperainen suunnitelmamme oli ollut edeta Vietnamin etelaosiin maata pitkin ja teimme jo suunnitelmia Huessa, Hoi Anissa ja Nha Trangissa vierailuun. Saatiedotukset nayttivat kuitenkin maan keskiosiin pelkkaa sateista ankeutta, joten tehtiin yllariliike ja otettiin Hanoista lennot Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin. Alun perin reissusuunnitelmamme perustui maata pitkin kulkemiseen kautta linjan, mutta no, joskus on vain otettava pikasiirtyma. Kaipasimme kumpikin lampoa ja aurinkoa heti eika parin viikon paasta! Lennot VietJetilla maksoivat n. 45 euroa naama parin paivan varoitusajalla, joten siinakin mielessa tuli saastettya seka aikaa etta rahaa.

Matka Halong Citysta Noi Bain lentokentalle ja ylipaataan Saigoniin oli myos oma retkeilykokemuksensa… hotellimme manageri suositteli meille joko taksin ottamista suoraan kohteesta A kohteeseen B tai vaihtoehtoisesti bussin ottamista Halongista My Dinhiin ja sielta taksilla kentalle. Tama meni nain: otimme taksin Halongin bussiasema Bai Chaylle. Bussiasemalle kuski pysaytti jonkun randombussin viereen, ja rinkkamme vietiin kyseiseen kyytipeliin ilman, etta meilta oikeastaan edes kysyttiin mitaan. Kaks passia narussia, me! Bussi suhasi halki kylien ja katujen mita edesvastuuttomimmin ratinkaantein (ja tuli itse asiassa myos poliisien pysayttamaksi – kaikki syynattiin matkustajien kasimatkatavaroita myoten). Usean tunnin jalkeen huomattiin NOI BAI -kyltteja tien varressa. Ajettiin vahingossa vahan liian pitkalle kunnes meidat paastettiin bussista ulos. Ei oikeastaan tiedetty yhtaan missa oltiin, mutta otettiin taksi lentokentalle (eli samaan suuntaan takaisin josta juuri oltiin tultu). Lentokentalla VietJetin lentoaikataulut olivat vahintaankin viitteelliset, ja meidan 20:30 lentomme siirrettiin ensin parilla tunnilla eteenpain, sitten taaksepain… Saimme onneksi ilmaiseksi vaihdon 18:30 lahtevaan koneeseen. Kauhea nalka, jano ja tuskainen kahden tunnin lento ja olimme Saigonissa! Taksi alle ja hotelliin!

Saigonissa vietimme 4-5 paivaa ihanassa hotellissa nimeltaan LeBlanc Saigon. Suosittelemme! Mita sympaattisin henkilokunta ja parasta koskaan syomaamme Pho-keittoa. Tama hotelli oli itse asiassa niin kiva, etta saimme vaihtaa hintaan kuuluvan aamiaisen jokapaivaiseen pho-lounaaseen vain meille kahdelle.

IMG_1976[1]

Saigoninvierailun paapointti oli hoitaa juoksevia asioita ja jarjestaa asiat niin, etta reissumme jatkuisi mahdollisimman pian sinne jonnekin auringon ja meren aarelle. Tahan mennessa matkamme on ollut pelkkaa miljoonakaupunkia toisensa peraan, joten vahemmastakin alkaa kyllastyttaa. Niinpa matkamme jatkuikin pian kohti Mui Nen rantakaupunkia (tai oikeammin voisi puhua kadusta, silla koko paikka sijaitsee yhden pitkan ja kapean tien varrella). Siella kollottelimme reilun viikon auringosta, rantaelamasta ja hyvasta ruuasta iloiten. Hotellilla oli oma pieni valkoisella hiekalla, palmuilla ja riippukeinuilla silattu sisapiha, joka kuhisi villielamaa (perhosia, ottiaisia, oravia, nahtiin jopa kaarme ja (lemmikki-)apina!

Olipa muuten todella venalaistynyt paikka tuo Mui Ne – sisaanheittajien ja kaupustelijoiden privjet -huudahdukset kaikuvat ymparilla ja  paasin jopa sanomaan pari kertaa, etta izvinite, nieponimajuparusski. Olin kuullut aiemmin, etta etenkin Nha Trang olisi itanaapuriemme suosiossa, mutta en usko Mui Nen paljoa kalpenevan.

Nyt ollaan palattu paivaksi Ho Chi Minh Cityyn, josta matka jatkuu huomenissa Mekongin Deltalle ja siita slowboatilla Kambodzaan. Pahoittelen merkinnan heiveroista laatua ja vajavaista kuvamateriaalia, vaihdoin konetta kesken kirjoittamisen ja jostain syysta en saa lisattya loppuja kuvia! No mutta nyt on jo kiire, palataan!

3 vastausta artikkeliin ”Vietnamissa lampoa etsimassa

  1. Ja reissu jatkuu! Hienoa lukea Vietnamista, maasta joka on minulle kovin tuntematon. Ja tämän postauksen kuvat olivat jees!

    Olisin muuten lähettänyt Weijingille terveisiä, jos olisin äkännyt aiemmin, että tietysti tapaatte hänet Kiinassa. Mukavaa reissun jatkoa! -Panu

    • Kiitos ja kiitos! Olisin mieluusti laittanut useammankin kuvan lisää, mutta kirjoitin tätä(kin) merkintää kolmella eri koneella, joista viimeinen ei sitten hyväksynyt kuvien tiedostomuotoa eikä aikaa kikkailuun ollut. Mutta kehtaapa niitä näyttää sitten myöhemminkin kun kertomuksien täydentely ja muu jälkipuinti on aiheellinen!

      Tää oli itse asiassa jo toinen kerta tänä vuonna kun nähtiin Wenjingiä! Heinäkuussa treffattiin Puolassa ja päivitettiin sillon myös sun kuulumisia muistaakseni 😀 Tässä vierailussa olikin tarkka ajoitus, Wenjing oli Kiinassa melkein kaksi kuukautta josta peräti vajaa viikko oli vapaata meidän näkemiseen!

  2. An fascinating dialogue is value comment. I believe that it is best to write more on this matter, it might not be a taboo topic but generally individuals are not sufficient to talk on such topics. To the next. Cheers kbgeagkkfddb

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *