Our version(s) of events. 2/2 – Anna ja Kambodza

Nonnii. Taytyy sanoa, etta taa blogin pitaminen on-the-road on ollut aarettoman haasteellista ilman matkassa kulkevaa tietokonetta tai vastaavaa apuvalinetta. Rutiiniksi on muodostunut se, etta ollaan kirjoitettu merkinta jokaisesta maasta isompana kertarysaysbulkkina, vaikka monin tavoin mielekkaampaa olisi paivittaa esim. jokaisesta kaupungista tai kohteesta oma kirjoituksensa. Jarjetonta esimerkiksi, etta koko pitkaan haaveiltu, upeamahtava Trans-Siperia tuli tiivistettya yhteen, hataisesti hutaistuun merkintaan. Mutta kun talle tielle ollaan lahdetty, niin turha valittaa – niita aukkoja on aikaa paikkailla sitten kun palataan Suomeen.

Mutta nyt tama tyhja ruutu tuntuu haastavammalta kuin koskaan. Saavuimme Kambodzaan Mekong Deltan kautta 9. joulukuuta, ja tuntuu, etta sen jalkeen kaikki on mennyt paalaelleen ja takaisin parin otteeseen. Varmasti koyhin maa jossa olemme kayneet, ja samalla jollain tapaa rikkain. Jotta kamboodiahomman monimuotoisuus hahmottuisi paremmin, seka matkakumppanini etta mina kirjoitamme molemmat omat kertomuksemme vierekkaisilla koneilla samanaikaisesti, toisiamme konsultoimatta. Let’s do this thing!

1. Mekong Delta 

Mulle oli jo ennen reissuun lahtoa selvaa, etta tahtoisin kayda vahintaan pyorahtamassa Mekongin suistoalueella. Piti vaan miettia etta miten, missa ja mika olisi jarkevin tapa jarjestaa asia. Vietnamin viisumissa olisi ollut aikaa viela n. viikko, joka olisi riittanyt ihan mainiosti omatoimitourailuun. Karsivallisyys ei puolestaan riittanyt joten lopulta varattiin valmisretki Vietfuntravelin kautta (halvin jarjestaja, joka loydettiin ja arvostelut olivat paaosin positiivisia). Paasyy valintaan oli myos se, etta matkaan sisaltyi veneily Kambodzaan Mekongia pitkin – lyotiin siis kaksi karpsya yhdella iskulla ja jokiveneily nyt kiinnostaa aina.

IMG_2108[1]

Itse valmismatka oli ihan ok kokemus, joskin tunsimme moneen otteeseen, etta ei ehka ihan meita varten ja etta emme kaivanneet ylenmaaraista holhoamista tai muiden saatamien aikataulujen mukaan kulkemista. Silti, asiat, bussit, paatit ja polkupyorat kulkivat kuten pitikin ja saimme edes pienen nakoalan deltalaiseen elamaan ja elinkeinoihin.

IMG_2140[1]

Itselle jai ehka parhaiten mieleen ihan viimeinen etappi Kambodzan rajalta (jossa kaikki viisumi- ja leima-asiat hoidettiin siis puolestamme ja ongelmitta (Kambodzan viisumi 30d á 25 USD) Phnom Penhiin. Minibussin ikkunasta nakyi niin uskomattoman mahtavaa maalaiselamaa, etta ei voinut silmaa rapayttaa missaamatta jotain sielua kutkuttavaa. Vastaavanlaiset maisemat ovat tietty tulleet hyvinkin tutuksi nyt useamman onnikkamatkan maassa heittaneena, mutta the first love is the deepest… aa… valokuvaajan aarreaitta, kuten koko Kambodza. Valkoisia laihoja lehmia, valtavia riisipeltoja, uinuvia koiria, kengattomia lapsia, Angkor-olutmainoksia, lukemattomia guesthouseja, saannollisen saannotonta liikennetta, polyisia teita, ulisevaa laulantaa, ystavallisia kasvoja. Niistakin on Kambodza tehty.

IMG_2148[1]2. Phnom Penh

Phnom Penhissa alias PP:ssa vietimme muutaman paivan. Ei pahaa sanottavaa – viliseva ja omasta mielestani ihan kauniskin kaupunki. Siina missa Vietnamissa ei voi olla tormaamatta Ho-sedan naamaan ja kansallistunteita nostattavaan kuvamateriaaliin, Phnom Penhissa maan monarkia on kaikkialla. Rakennustyyli, ihmiset, tunnelma kaduilla – kaikesta huokui se, etta ollaan tultu ihan omanlaiseensa paikkaan.

IMG_2180[1]PP:n paivien tarkein ja painokkain aktiviteetti oli Killing Fieldseilla (Choung Ek) ja Tuol Slengissa vierailu. Hurjia paikkoja kumpikin, mutta ohittamattomia – tahan maahan olisi outoa tulla ilman tutustumista sen veriseen ja varsin laheiseen historiaan. Toinen Pallontallaajien blogi Sukellus Asiaan kavi samoissa paikoissa ilmeisesti ihan samoina paivina ja kirjoitti asiasta sen saman mita mekin opimme, joten kaykaa lukemassa vaikkapa sielta lisaa.

IMG_2207[1]

3. Koh Rong Samloem / Sihanoukville

Oltaisiin haluttu viettaa joulua jollakin Kambodzan paratiisisaarista mutta oltiin auttamatta liian myohassa jarjestelyjen kanssa. Kaikki kiinnosti – Koh Rong, Koh Rong Samloem, Koh Ta Kiev… ja kaikki naytti yhta tayteen buukatuilta. Paatimme kuitenkin, etta parempi menna aikaisemmin kuin ei ollenkaan, ja varasimme joulunalusviikoksi bungalowin Freedom Island Bungalowsilta, Koh Rong Samloemin saarelta. PARAS VALINTA IKINA! Samloemin saarella on useita resortteja vieri vieressa ja Freedom on omalla puolellaan saarta se aivan laitimmaisin. Tama tarkoitti rauhallisempaa sijaintia ja rennompaa oloa kuin muissa saaren monista paikoista, joissa porukkaa oli enemman ja meno bailahtavampi. Tavattiin myos ekat suomalaiset! Terkkuja Kristalle ja Mikaelille 🙂

IMG_2246[1]

Viikko vierahti vahan liiankin nopeasti naissa merkeissa: aamulla heraaminen ennen kahdeksaa, aamupala, lepailya ja lukemista, uimista, lepailya ja lukemista, lounas, lepailya ja lukemista, auringonlasku viiden jalkeen, illallinen, gekkojen bongailua oman bungalowin terassilla kunnes tutimaan hyvissa ajoin ennen puoltayota. Ei nettia, ei televisiota.

IMG_2531[1]

Meilla ei ollut myoskaan kirjoja, joten luimme lahinna paikan paalta loytyneita, suomenkielisia (!) aarteita joihin lukeutui mm vuoden vanha Apu, sairaalamaailmaan sijoittuva harlekiinikirja ja sosiaali- ja terveysalan ammattiliiton lehti Super. Saatamme myos alkaa National Geographicin tilaajiksi, niin vaikuttava oli yksi lukemamme numero, jonka jalkeen osaamme keskustella asiantuntevasti esimerkiksi Nigerian sisaisesta turvallisuustilanteesta.

IMG_2298[1]

Raskain sydamin ja eraaseen toiseen resorttiin tehdyn syrjahypyn jalkeen lahdimme saarelta paivaa ennen jouluaattoa. Saimme yksityiskyydin aalloissa poukkoilevalla pikkuveneella isompaan purteen, joka odotti meita keskella suurta vetta. Matkaseuraakin oli – saaren paras henkilokunta! Nyyh. Nyyh. Ikava on.

IMG_2636[1]

Sihanoukvillessa oli kohdattava se ikava tosiasia (monien muiden joukossa), etta meidan oli taas laitettava kengat jalkaan. Kaiken hippeilyn ja luonnonlaheisyyden parissa olimme ihastuneet paljasjalkaisuuteen niin kovasti, etta teki mieli paiskata ryytyneet, kolmetoistavuotiaat Merrellit lahimpaan roskikseen. Edelleen ovat jalassa.

Niin ja siis, oltiin tosiaan Sihanoukvillessa yksi yo ennen saarelle menoa ja kaksi yota palattuamme, eika paikasta ole oikein mitaan sanottavaa koska ei siihen pahemmin tutustuttukaan. Jouluaattokin meni miten meni – aurinko paistoi, kaytiin havaijilaispaikassa syomassa ja taidettiin menna aika aikaisin nukkumaan, odottaen lahinna siirtymista seuraavaan kohteeseen.

3. Battambang

Joulupaivana lahdimme hyvaksi ja halvaksi havaitun Sorya-nimisen bussilafkan kanssa liikkeelle jo toista kertaa. Kohteena Battambang, jossa ajatuksena oli viipya uuden vuoden yli ennen Siem Reapiin jatkamista. Ei tiedetty kaupungista juuri mitaan ja se kiehtoi, kuten myos vahan pienemmassa paikassa kayminen. Tassa tapauksessa ”vahan pienempi paikka” tarkoittaa kasittaakseni silti Kambodzan toiseksi suurinta kaupunkia, jonka vakiluvusta internet antaa talla hetkella ristiriitaista tietoa.

Itse matka kesti n. 14 tuntia, silla a) bussi ajoi ensin Phnom Penhiin b) kukaan ei kertonut meille, etta Phnom Penhissa on kahden tunnin vaihto c) toinen bussimatka kesti arvioitua pitempaan. Ylipaataan on enemman poikkeus kuin saanto, etta Kambodzassa bussimatkoihin kannattaa lisata 1-3 tuntia – tiet ovat huonoja ja ruuhkiin esimerkiksi Phnom Penhin lahistolla saattaa tuhlaantua pitkiakin aikoja.

Viimein Battambangiin paastyamme tavattiin hyvaa englantia puhuva ja ystavalliselta vaikuttava tuktuk-kuski Peter, joka vei meidat hotellillemme ja jonka kanssa sovimme lahtevamme ylihuomenna kiertamaan Battambangin lahiston nahtavyyksia. Hotelliin kirjauduttuamme valintamme kyseenalaistettiin, silla yleinen suositus on ilmeisesti ottaa retket ja vastaavat oman hotellin kautta. Peter vaikutti kuitenkin luotettavalta, joten emme katuneet valintaamme.

IMG_2682[1]

Retkelle ei kuitenkaan koskaan paasty, silla ruokamyrkytys tai vastaava tuli ja iski kyntensa ensin minuun ja puolen vuorokauden paasta myos Ristoon! Jee! Eika siina viela kaikki – kun kehosta oli pitkan raakin seurauksena poistunut aivan kaikki poistettavissa oleva ja voimat myos, saimme etuoikeuden tutustua kambodzalaiseen haakulttuuriin poistumatta huoneestamme. Toisin sanoen herasimme sairastumisien jalkeisena aamuna 4.45 siihen, etta kadulta alkoi jytaamaan kambodzalainen kansanmusiikki voluumit kaakossa ja enemman. Kipale toisensa jalkeen. Ei tiedetty mista oli kyse, molempia ahdisti, oksetti (kylla, asia konkretisoitui) ja hotellin yorespa ei ymmartanyt tiedustelustani mitaan. Kysymykseen Excuse me, what is this loud music coming from the streets? sain vastaukseksi Five A.M, five A.M, sorry I am a little —, sorry — five A.M. Pieni googlailu ja (edelleen pimealle) kadulle tahyily kertoi, etta haajuhlahan se siella, mutta silti. Ahisti.

Ylla: kaksi asiaa jotka eivat natsaa – kahden ihmisen yhtaaikainen sairastuminen ja sairastuminen ja khmer-musiikki.

Khmer-haat voivat kestaa kolmesta paivasta viikkoon, joten selvaahan se, etta tata nannaa oli tarykalvoille luvassa vaihtelevin intensiteetein meidan hotellista poistumiseen asti. Ohjelmassa oli myos puheita ja vastaavaa, jotka kaikki toitotettiin koko korttelille haateltan ulkopuolella olevien vanhan liiton kaiuttimien avulla. Ehdottomasti taman matkan suurin kulttuurien yhteentormays – tuo juhlinnan aloitusajankohta ja -tapa on vaan aivan kasittamaton!

Battambangiin riitti siis nelja yota, juuri mitaan ei ehditty nakemaan (paitsi kaytiin paikallisessa, ihan mahtavaa taituruutta sisaltaneessa sirkusesityksessa!), mutta paasimme onneksi toissapaivana lahtemaan Siem Reapiin Soryan bussilla, vaikka Ristolla oli ollut viela edellisena paivana lahes 38 astetta kuumetta. Ennen omaa sairastumistaan Risto ehti myos onneksi kayda laake- ja banaaniostoksilla. Minakin vedin ensimmaiset antibiootit n. 24 vuoteen ja kyllapa tekikin gutaa! Tuntuu, etta tropit auttoivat jopa siihen Kiinasta asti jatkuneeseen hairioon.

IMG_2720[1]

Ylla; sirkuksessa oli tunnelmaa

4. Siem Reap

Matkalla Battambangista Siem Reapiin huomasi kylla, etta pohjoisen Kambodzan tiet ovat melkoisen heikossa hapessa – tama on tulossa vastaan myos tulevina paivina kun lahdemme Laosiin ja meidan taytyy sita varten koukkaista melkein Phnom Penhin kautta! Tunnelmallisen, khmer-musiikkia ja maalaismaisemia sisaltaneen matkan paatteeksi saavuimme kaupunkialueelle, ja ystavallinen nuorimies kertoi meille, etta meidan kannattaisi jaada hanen kanssaan samalla pysakilla. Kaupungin bussiasema olisi kuulemma kaukana keskustasta.

Onneksi noudatimme hanen neuvoaan, silla pysahdyspaikkamme oli toden totta Siem Reapin keskuksessa ja majapaikkaamme oli matkaa vain muutamia satoja metreja. Saimme jalleen ystavallisen tuktuk-kuskin, Mr. Vuthin, jonka kanssa lahdimme heti seuraavana paivana (eli eilen) kiertamaan Angkorin temppeleita.

IMG_2893[1]

Ylla olevan kuvan inspiraatio loytyy meidan postauksesta nimelta Venaja 1!

Meille yhden paivan ysista viiteen kestanyt temppelikierros oli itse asiassa ihan sopiva annos. Aloitimme pidemman matkan paassa sijaitsevasta Banteay Sreista ja jatkoimme Ta Prohmille ja kumppaneille ennen Bayonia ja itse Angkor Watia. Komia kokemus joka kuitenkin karsi alueen hillittomasta massaturismista. Ei silla – ei kukaan tuonne lahteva voi kuvitella, etta noihin paikkoihin paasisi tutustumaan rauhassa itsekseen. Valilla on silti hankala nahda metsaa puilta, tai tassa tapauksessa temppelia turisteilta, kun aasialaiset ryhmamatkaajat ja lansimaiset selfioijat valtaavat koko tilan. Koh Rong Samloemilla tapaamamme Krista ja Mikael kuvasivat auringonnousun aikaista tunnelmaa Angkow Watilla rokkikonserttimaiseksi – ihmismassat kamerat valmiina odottamassa esityksen alkamista – ja Risto totesikin koko eilispaivan fiiliksen muistuttaneen festarimaista tunnelmaa. Allekirjoitan!

IMG_2884[1]

Juups ja ylla meista edustava otos tuktukissamme Bayonin edessa. Talla hetkella nayttaa silta, etta kaikki mun Angkoriotokset on vahan niin ja nain ja noin pain prinkkalaa, eli jos esim. meidan aidit haluaa nahda lisaa temppelikuvia, niin klikkailkaa noita linkkeja tuossa ylempana!

No men nu. Tanaan on vuoden viimeinen paiva ja me yritamme tehda jotain talla Siem Reapilla ennen Laosiin katoamista. Omasta puolestani voin vain sanoa, etta vuosi 2013 on ollut yksi parhaista. Syyksi riittaa tama meneillaan oleva matka, joka jatkuu toivottavasti viela ensi vuoden ensimmaisen neljanneksen ajan. Meidan varsinainen reissusaastaminen alkoi oikeastaan vasta tasan vuosi sitten, joten kuka tietaa, ehka joku lukija siella ruudun toisella puolella innostuu ja lahtee omalle haavematkalleen jo vuonna 2014!

HYVAA UUTTA VUOTTA ja palataan Laosista! Tassa viela tunnelmakuva liikenteesta – kaikki renkaat kyydissa, asenteella kohti tulevia teita!

IMG_2195[1]

2 vastausta artikkeliin ”Our version(s) of events. 2/2 – Anna ja Kambodza

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *