Meanwhile kilpailee edelleen

Moro! Viime ajat on menty melkoista haipakkaa seka Telluksen ilmateita pitkin etta Euroopan maanteiden halki viimeisien kohteiden valilla kruisaillessa. Blogi on totta kai aina mielessa, mutta talla hetkella prioriteettijarjestyksessa ei-niin-korkealla. Tallaiselta matkalta palatessa saadettavaa on paljon ja saataminen ei ole aina niin iisia kuin toivoisi (tasta lisaa myohemmin). Ja loppumatkasta on ollut kiva nauttia ilman nayttopaatteita!

Joka tapauksessa sijaintimme on talla hetkella Amsterdam, Hollanti, ja taman reissun viimeiset 24 tuntia ovat alkamaisillaan.

JOS olet diggaillut meisinkeja ja seurannut blogiamme, nyt on viimeisen hurraan paikka Supersaverin Travel Blog Awardseissa! Meanwhile in Asia… selvitti tiensa hurjalla seitsemallakymmenella aanella karsintakierroksen YKKOSEKSI. Hyva pyha!!! Finaaliaanestysaikaa on viela muutama paiva, joten kay klikkailemassa, jos tahdot tukea blogiprojektiamme!

Ei taa meinaan tahan paaty.

Travel Blog Awards 2013!
Nopeasti, helposti ja edullisesti tallinnan matkat heti netistä, Supersaverilta.

Palataan kotomaasta!

Elämän hienoimpia hetkia – The Loop, Laos

Jau! Talla kertaa tietokoneen aaressa Thaimaan Ko Sametilla. Aurinko paistaa, hiki virtaa, mutta pakko on jattaa nykyhetki sikseen ja PAIVITTAA! Kelataan ajassa taaksepain siis muutama viikko, kun olimme jattaneet Don Detin taaksemme ja saapuneet parin yon Pakse-valipysahdyksen jalkeen Tha Kheakiin. Saavuttiin kyseiseen charmanttiin pikkukaupunkiin vain yhden asian tahden. Jannitti, ahdisti ja innostutti, edessa oli The Loop.

Luupin reitti, osoitteesta http://awaygowe.com/wp-content/uploads/2012/11/Loop_Map.jpg

Kyseessa on siis n. 450km pitka reitti Laosin keskiosissa, joka useimmiten ajetaan Tha Kheakista vuokratuilla skoottereilla, kevareilla tai moottoripyorilla. Reitin varrella on useita majapaikkoja joissa yopya ja monia nahtavyyksia joita kohti suunnata. Rinkat voi yleensa jattaa joko pyoravuokraamolle tai hotellille, ja matkaan kannattaa ottaa mukaan vain harkiten pakattu paivareppu. Muuta et tarvitse kuin kameran, lampimia vaatteita, aurinkorasvaa, aurinkolasit ja hammasharjan. Repun lisaksi useimpien pyorien satulan alle mahtuu tavaraa kuten paksumpi vaate tai vesipullo. (Olkaa muuten kiltteja ja huomioikaa jo tassa vaiheessa, etta tekstia kirjoittaa ennestaan erityisen moto-orientoimaton henkilo jolle ajopelien kuutiot sun muut speksit ovat suurimmaksi osaksi taysin vierasta kielta!)

Ennen h-hetkea olimme viettaneet pari paivaa Tha Kheakissa Mindy-J -nimisessa hotellissa edellisesta bussireissusta toipuen. Itse olin nuo paivat melkeinpa suunniltani jannityksesta. Minulla on ajokortti, mutta en ole tarttunut auton rattiin lapaistyani kakkosvaiheen vuonna 2006. Kohdallani voisi puhua ajokammosta, pahanlaatuisesta sellaisesta. Nieleskelin kyyneleita miettiessani sita, miten vaikeaa ajaminen tulisi olemaan. Viela viime hetkilla yritin ehdotella Ristolle josko otettaisiin vain yksi kulkupeli ja nain ollen kaikki ajovastuu olisi Ristolla. Risto ei suostunut kuuntelemaan moisia hullutuksia ja ilmaisi asian ilman turhia pehmennyksia. Hyva niin. Epatoivosta ja kauhusta huolimatta en ollut valmis luovuttamaan luupista ajatuksena – reissu kuulosti liian hienolta kokemukselta. Mukavuusrajojaan pitaisi silloin talloin tarkastella lahempaa. Ja onko parempaa tapaa viettaa syntymapaivaa..?

IMG_3162[1]Ylla: rakkaat pyoraset tienvarressa. Taustalla karstikivia.

Alun perin kaytiin kysymassa pyoria kovasti hehkutetusta Travelodgesta / Mr. Ku’n bikeshopista, joka sijaitsi hotelliamme vastapaata. Ketaan ei kuitenkaan ollut paikalla ja kuultiin vieressa kaydysta puhelinkeskustelusta, etta pyoria ei silla hetkella ollut ja etta niita kannattaisi kysella keskustan Mad Monkey -bikeshopista. Lahdettiin silta istumalta keskustaan ja loydettiin kyseinen liike, josta meille luvattiin varata pyorat huomiseksi niin, etta voisimme hakea ne jo samana iltana. Minulle vakuutettiin, etta jos osaan ajaa polkupyoralla, osaan myos ajaa 110-kuutioisella skootterilla. Okei!, ajattelin, ja tunnelma keventyi heti. Kun muutama tunti myohemmin palattiin hakemaan pyoria, paikalla oli liikkeen saksalainen omistaja, jonka asenne oli aavistuksen vakavampi. Syystakin. Minut lahetettiin treenikierrokselle samalla kun Risto sai lowdownin reitista. Meni hieman huterasti, mutta perskele, enpa luovuttanut vielakaan vaan lopulta kaarrettiin shopin pihasta kohti hotelliamme, mina Scoopylla ja Risto Zoomer-X:lla.

Treenailun jalkeen homma alkoi totta tosiaan sujua ja tunnelma kaiken sen jannityksen kapitalisoituessa oli mita voitonriemuisin. Seuraavana paivana lahtoa viivastytti ties kuinka monennen vatsataudin jalkihoyryt, mutta kyseessa saattoi olla myos hurja, kehoa lamauttava ja toisaalta hyva jannitys. Tiedettiin, etta pitaa vain lahtea, ja silla siita selviaa.

Heti ensimmaisen, Tha Kheakista Tha Langiin suuntautuneen ajopaivan (n. 100km / n. 5h) aikana ehdittiin kokea yhta sun toista. Ajeltiin paljon kahdestaan rauhallisilla hyvakuntoisilla teilla. Peileja piti muistaa tsekkailla tasaiseen tahtiin, silla muu liikenne koostui lahinna rekoista ja muista meita isommista ajoneuvoista, jotka ohittelivat meita toottayksien saestamana. Mahtavaa maisemaa reunustivat uskomattoman komeat karstikivivuoret, jotka muistuttivat Halong Baylla nakemistamme, vedesta nousevista paaseista.

Ylipaataan kaikkia ajomatkan aikana nakemiamme maisemia ja asioita on vaikeaa kuvailla sanoin – voin vain kertoa tunteneeni oloni maailman onnellisimmaksi ja onnekkaimmaksi ihmiseksi pyyhaltaessamme halki Laosin perakylien automaattimenopeliemme paalla. Valokuvat eivat tee naille paikoille oikeutta. Satoja ellei tuhansia tyynesta vedesta nousevia kuolleita puita, punaisen hiekan peittamia kumpuisia rinteita, kostean viidakkomaisen kasvillisuuden siimeksesta pilkoittavaa, vesipisaroiden suodattamaa auringonvaloa. Ja niin edespain. You have to see it to believe it! Unenomaista, kuten koko tama matka.

Jossain vaiheessa pitkan ajon jalkeen tie alkoi kaartaa roimasti ylospain ja ajeltiin serpentiiniteita kohti taivaita. Talla patkalla mulle sattui myos reissun ensimmainen ja ainoa onnettomuus kun kaaduin Scoopyllani hiekkatien kaarteessa. Kiitos hienot maisemat, kun veitte keskittymiseni!!! Polvi aukesi ja farmarihousu repesi, mutta pienella selvittiin.

IMG_3189[1]Ylla: Phosy Thalang. Siella on Internet.

Tha Langissa yovyimme Phosy Thalang -nimisessa majatalossa. Ymparisto oli upea, mutta voi josses, miten meilla oli kylma. Pelkka muistokin vavisuttaa. Tassa tulee The Loopille tahtaaville matkaajille tarkein ja ehdottomin vinkki: kaikki lampimat releet messiin ja jos omistat jonkun tuulta pitavan takin, viela parempi! Laosin yot olivat suorastaan jaatavan kylmia, ja talla matkamme etapilla kayttoon paasivat pitkasta aikaa farkut, tennarit, fleecehupparit, pitkat kalsarit sun muut lampotuotteet. Viimeisena ajopaivana Risto oli lahes tulkoon akuutin kalseuskuoleman partaalla lahtiessamme ajamaan aamukahdeksalta.

Phosy Thalangissa tapasimme muita looppilaisia, ja matkaan tarttui muuan Josh, joka lahti kanssamme ajamaan seuraavana aamuna. Edessa oli hankalimmaksi maaritelty osuus Loopista. Ensin pitka patka soraista hiekkatieta jonka jalkeen alkoi erittain makinen, kuoppainen ja mutkitteleva osuus. Uskomatonta kylla, tama ajomatka meni minultakin paremmin kuin hyvin ja suorastaan nautiskelimme ajamisesta erittain hankalassa maastossa (mita nyt kukkuloiden keskella bensamittarin tilanne alkoi nayttaa huolestuttavalta). Ajamisessa parasta maisemien lisaksi oli ehka se, kuinka vapauttavaa se oli. Reissun aikana on helposti tullut kaariydyttya oman paansa sisaan tuumimaan ja huolehtimaan tulevia ja menneita asioita. Ajaessa voi keskittya vain meneillaan olevaan hetkeen. Kaikki muu unohtuu!

IMG_3193[1]IMG_3207[1]IMG_3211[1]Myos toiseen ajopaivaan (muistaaksemme n. 120km / n. 9h) sisaltyi huomattava maara erilaisia maisemia ja vaihtelevia tienpatkia, enemman kuin mita on mahdollista muistaa. Ajettiin halki kylien, pitkin kapeita hiekkateita, leveita asfalttiteita, yhdessa muiden kanssa ja erikseen. Oli kukkaniittya, maalaiselamaa, kaartelevia rinneteita ja jopa viidakkomaista maisemaa. Kaikkialla lapset vilkuttivat ja huutivat tervehdyksia. Lehmien kellot kilisivat, vuohet kulkivat pitkin tien laitaa ja hiekka pollysi puuteriksi kasvoille ja vaatteille.

Lak Saoon asti paastyamme ajeltiin Riston kanssa kohti Kongloria tuli takapuolen alla, koska kello oli jo paljon ja auringonlasku oli lahenemassa. Kysyttiin yhdesta pikkukylasta reittineuvoa ja meidat oltaisiin kutsuttu kaljoittelemaan sekalaiseen seurueeseen. Kiehtovasta kutsusta oli valitettavasti pakko kieltaytya, koska halusimme paasta yoksi sinne minne oltiin suunniteltu menevamme. Pitkan patkan ja paattavaisen kolmenkymmenen kilometrin loppurykayksen paatteeksi saavuttiin viimein Konglorin kylaan, joka sijaitsee kilometrin paassa Kong Lo’n kuuluisasta luolasta. Majoituimme Xok Xai -guesthousessa, jossa yhytimme myos Joshin ja johon useampi muukin samaan aikaan lahtenyt motoristi oli paatynyt. Paiva huipentui siihen, etta Risto sairastui pahaan ruokamyrkytykseen – oltiin pysahdytty eraan tien varressa juomatauolle ja pojat soivat samaan syssyyn mysteerimakkarat ja kanavartaat – siina luultava syyllinen.

IMG_3249[1]IMG_3258[1]Seuraavana paivana Risto makasi viela kuumeessa, joten kolmas reissupaiva oli ns. lepopaiva komeissa maisemissa.

Neljantena paivana Risto voi taas paremmin, joten kavimme viimein Kong Lo cavella ja ajelemassa tuulisessa saassa ns. muuten vaan, silla kotimatkalle olisimme lahdossa vasta seuraavana paivana.

Kong Lo’n luola on n. 7km pitka, majesteettisen mahtava onkalo, jonne on mahdollista matkustaa paikallisten poikalapsien ohjastamilla pitkilla veneilla. Veneista paasee/joutuu hyppimaan muutaman kerran poiskin luolan sisuksissa edetessa. Veneeseen mahtuu 1-3 ihmista kerrallaan kahden ohjastajan lisaksi. Oli upea hetki, kun paatti hyrahti kayntiin ja lahti liukumaan pitkin sakkipimeaa, megakosteaa luolaa. Meilla oli otsalamput, joiden avulla tarkkailla ymparistoa, mutta oli mahdotonta saada kokonaiskuvaa siita, millaisesta mestasta on kysymys. Huomionarvoista on se, etta paikassa ei todellakaan nakynyt mitaan nyrkinkokoisia hamahakkeja kuten LP mainosti… Parasta tassakin luolassa oli vaan olla kyydissa ja nauttia maailman ihmeista. Huippukokemus!! Muuten meilta jai valitettavasti useimmat reitin ekstranahtavyydet valiin. Tarjolla olisi ollut ainakin vesiputousta, laguunia ja erilaisia luolia.

IMG_3296[1]IMG_3321[1]Ylla: luolahommia. Maagisimpia nakyja maailmassa oli tulla tuosta luolasta ulos paivanvaloon ja vehreyteen.

Viidentena ja viimeisena luuppipaivana ajelimme Kong Losta takaisin Tha Kheakiin. Pyorakaupassa meille oltiin ehdotettu, etta emme ajaisi looppia kokonaan vaan kaantyisimme Kong Lon jalkeen ja ajaisimme takaisin samaa reittia, jota olimme tulleet. Tunsimme taman kuitenkin tylsaksi vaihtoehdoksi. Vaikka reitti oli ollut huomattavan kaunis, emme tahtoneet nahda sita uudestaan.

Lahdimme liikkeelle aamukahdeksalta ja olimme perilla Tha Kheakissa vasyneina ja onnellisina hyvissa ajoin iltapaivasta. Takana n. 500 kilometria, mittaamattoman arvokas kokemus ja jarkalemainen oman itsen ylitys. Laukut olivat tallessa Mindy-hotellin rappusten alla ja paatimme jaada samaan majapaikkaan viela pariksi yoksi ennen reissun jatkumista kohti Thaimaata.

IMG_3291[1]Reitin loppuosa oli, kuten varoitettiin, tasaista suoraa jolla ajoi myos raskaampaa liikennetta. Oli kuitenkin kiva huomata, kuinka paljon oli kehittynyt ajamisessa ihan vain parin paivan aikana. Ajonopeudet joita en olisi voinut ensimmaisena paivana kuvitellakaan, tuntuivat jo taysin sopivilta. Oma nopeudensietokykyni kasvoi n. 10km/h per paiva. Ajamisesta pystyi myos jatkuvasti nauttimaan enemman ilman, etta se vaati jatkuvaa yliskarppaamista. Kaikin puolin voi sanoa, etta looppi kehitti meille kummallekin jonkinmoisen kuumeen moisten ajopelien testaamiseen kotimaan kamarallakin. Katsotaan onnistuisiko!

Taytyy viela loppuun mainita, etta koko luuppiasia tuli itse asiassa ensimmaisen kerran vastaan Pallontallaajien keskustelupalstan Laos-keskustelusta, eli kiitokset vaan sinne inspiraatiosta! Toinen blogipostaus jonka tahan voisi linkittaa on tassa. Parit roadside-nuudelikeitot tuli nautittua itsekin, AH!

ps. Saa kysya lisaa, kuten aina!

pps. Tha Kheak on saavutettavissa helposti melkeinpa mista vain, eli jos majailet Thaimaassa vaikkapa Bangkokin kohdilla, Kambodzassa, Vietnamin keskiosissa tai muualla Laosissa niin anna palaa. Et tule katumaan!

ppps. Myonnetaan, taas loppui kamerasta akku kesken merkinnan rakentamisen. Jaapahan siis materiaalia myohempiinkin kirjoituksiin, heh heh!

Välisoitto ja pieni mainostus

Halojaa! Täällä me edelleen ollaan ja jumitellaan, loukussa paheellisessa Bangkokissa. Tietokonetta ei olla nähty sitten, hmm, Paksen. Reissun suhteen moni asia on mennyt mullin mallin Thaimaahan saapumisen jälkeen.

Ollaan taas tehty ratkaisuja ja voin kertoa, että odottamattomia yllätyksiä on luvassa. Samaan aikaan yhä useampi asia, kokemus ja ajatus odottaa kärsivällisesti omaa vuoroaan tulla kirjoitetuksi tänne tai minne vaan. Matskua on saatu hyvin pitkäksi aikaa. Jo pelkästä Bangkokista on herännyt monta monituista aatosta…

Matskuista ja menneistä ja tulevista bloggailuista puheenollen, jos olet tykkäillyt seurata matkamme taittumista niin anna tovi ajastasi ja käy ilmaisemassa meille tukesi Supersaverin blogikilpailussa! Olemme parasta Aasia-
aiheista blogia etsivän sarjan kärkikahinoissa mukana, jännittävää! Äänestämään pääsee allaolevasta linkistä 4.2 asti. Kiitos, ja palataan toivottavasti pian.

Travel Blog Awards 2013!
Hae ja löydä lennot lappeenrannasta – Supersaver.fi