Mitä jäi käteen Bangkokista ja Ko Sametilta?

Seuraavaksi luvassa sellainen postaus, jonka tekemistä olen viimeiseen asti vältellyt ja jota ei ole oikeastaan tehnyt mieli kirjoittaa lainkaan. Kylmä totuushan on se, että meillä ei ollut Thaimaassa kovin hauskaa, monesta syystä johtuen. Bangkokiin saapuessamme kohtaamamme klassinen taksihuijausyritys oli pelkkä teemaan sopiva preludi. Oli muutakin; matka läheni vääjäämätöntä loppuaan. Pennienpyörittely ja tiukka budjetointi oli alkanut. Maahan tullessa olimme saaneet vain viidentoista päivän viisumit. Krabi ja muut eteläisemmän Thaimaan hehkutetut helmet tuntuivat kovin kaukaisilta ja Bangkok vaikutti järkevimmältä kohteelta kotiinpaluulentoa ajatellen. Mitään paluusta ei kuitenkaan oltu vielä päätetty eikä lentoja ostettu.

Jaksaakko siis mennä minnekään Bangkokia etelämmäksi, vieläpä niin, että väliin olisi pakko ajoittaa visajuoksu johonkin naapurimaahan? Bangkokiin saapuessa ainakin minulla oli sellainen olo, että enää ei jaksaisi. Ei jaksa enää säätää, miettiä, tuumata, etsiä, hinkata, että mihin seuraavaksi, miltä asemalta, minä päivänä ja paljonko maksaa? Reissuväsymys on iso juttu kohdattavaksi ja asiaa tulee varmasti puitua tässä blogissa vielä myöhemminkin.

IMG_3388

Yllä: Every step you take, every move you make

Parin päivän jaksamattomuus piteni lopulta melkein kahden viikon pituiseksi jaksoksi, jolloin harrastimme lähinnä elokuvien katsomista Sukhumvitin alueella sijaitsevassa Terminal 21 -ostoskeskuksessa (paikallisliikenteen pysäkit Sukhumvit ja Asok) ja kouluttauduimme ammattimaisiksi taksihuijausten väistelijöiksi. Leffat olivat kiinnostaneet meitä aikaisemminkin matkan aikana, mutta Bangkokissa homma lähti käsistä halpuuden ja erinomaisen valikoiman tähden. Leffaliput olivat eri päivinä eri hintaisia, ja halvimmillaan valkokangasta pääsi tuijottamaan kolmella eurolla. Tuona aikana katsottua tuli elokuvat The Wolf of Wall Street, American Hustle, The Secret Life of Walter Mitty, Dallas Buyers Club ja Her. Viimeisimmässä Oscar-gaalassa ehdolla olleita elokuvia näimme reissun varrella pari muutakin; Gravity tarkastettiin Soulissa ja Captain Phillips paluulennolla Eurooppaan. Hanoissa kävimme puolestaan katsomassa Insidious 2 -kauhuleffan ja Guangzhoussa näimme Arskan ja Syltyn tähdittämän Escape Planin (yllättävän hyvä hei).

IMG_3438 IMG_3436

Yllä: koulupoikien ajanvietettä Terminal 21:n leffakerroksessa

Alla: näkymä Terminalin WC:stä

Leffakulttuurista Aasiassa täytyy mainita, että esimerkiksi Etelä-Korean valtavirtateattereissa valikoima oli odotuksiin nähden huomattavan suppea. Joka teatterissa halki maan oli sama tarjonta – pari-kolme englanninkielistä elokuvaa ja loput Korean omia tuotoksia. Vietnamissa huomiomme kiinnitti leffayleisön suhtautuminen kauhuelokuvaan. Insidious 2:n taso ei ollut päätä huimaava, mutta vähäisiinkin pelottaviin hetkiin suhtauduttiin yleisössä hermostuneesti kikatellen. Hämmennyksen, pelon tai kiukun peittely hymyllä ja naurulla on käsittääksemme melko yleinen aasialainen tapa, joten ehkä kyse oli tästä. Tai sitten leffa oli vain hauska? Sokerina pohjalla on Thaimaa, jossa leffaan meno on kulttuurielämys etenkin kuninkaan hymnin vuoksi. Kyseessä on siis ennen jokaista näytöstä tuleva laulu, jonka aikana valkokankaalla pyörii tunnepitoisia kuvia Thaimaan kuninkaasta ja kuningasta palvovista kansalaisista. Videon aikana elokuvayleisön tulee osoittaa kunnioitustaan seisomalla.

Terminal 21:ssä pyörimisen lisäksi vietimme huomattavan määrän aikaa Sukhumvitin alueella. Koko Bangkokissa viettämäämme aikaa määrittivät ympäri kaupunkia järjestetyt hallituksenvastaiset mielenosoitukset. Epävakaa aika näkyi esimerkiksi kulkuvälineissä ja kauppakeskuksissa, joihin mennessä piti kulkea turvatarkastuksen läpi – tosin kovin tarkasti tavaroitamme ei taidettu syynätä kertaakaan.

Esityksiä ja puheita pidettiin pitkin päivää ja erityisesti iltaa kohden lavojen ääreen kertyi aina huomattava määrä paikallisia. Monet myös yöpyivät katujen varsille ja katoksien alle kyhätyissä telttaleireissä. Mielenosoituskrääsä teki kauppansa; SHUTDOWN BANGKOK -paidat, thailippukuosiset räikät ja muu tapahtumaan liittyvä tai ei-liittyvä sälä vaihtoi omistajaa pitkillä, basaarimaisilla myyntikujilla. Meidän mielestämme mielenosoitukset olivat pääasiallisesti rauhallisia tapahtumia. Ihmiset istuivat ja kuuntelivat puheita hymyt huulillaan. Edes ilmaista soppaa tarjonneessa jonossa ei rynnitty tai käyttäydytty aggressiivisesti. Suurimman melutason koimme MBK-ostoskeskuksen äärellä järjestetyssä mielenosoituksessa, jossa palopuhetta pitänyt herra sai yleisön räikkäpillit raikumaan. Esimerkiksi yhtäkään väkivaltaista tai muuten uhkaavalta tuntunutta tilannetta emme kohdanneet. Jopa länsimaalaiset turistit suhtautuivat yllättävän rennosti tilanteeseen, jossa kaupungin kaljahanat sulkeutuivat vaalipäivän lähestyessä.

IMG_3413 IMG_3421

Jossain tuossa mielenosoitusten ja leffassa käymisisen välissä päätimme, että lähtisimme piakkoin uusimaan viisumimme jonkun matkanjärjestäjän kautta, ja sen jälkeen matkaisimme muutamaksi päiväksi Ko Sametille ennen Bangkokiin palaamista ja paluulentoa Eurooppaan. Palveluntarjoajia löytyi pari, joista yhden vikatikin jälkeen päädyimme tämän lafkan kyytiin.

Matkasimme Kambodzan rajalle, jossa passimme leimattiin ensin uudella Kambodzan leimalla ennen palaamista Thaimaan puolelle. Koko hommaan meni n. 12-13 tuntia. Kokonaisuudessaan päivä oli sellainen, jonka aikana muistan sanoneeni jotain sen tapaista, että ei hitto, nämä hetket pitää muistaa – ei tää reissaaminen mitään ruusuilla tanssimista ole. Nykyään muistan, että päivä oli henkisesti kohtalaisen raskas sekä pitkien ajomatkojen että bussissa ympärillämme istuneiden ihmisten takia. Esimerkiksi edessäni (ja Riston sivulla) istui n. 60-vuotias pohjois-amerikkalainen mieshenkilö, joka puhui vierustoverilleen tauotta koko kolmentoista tunnin ajan. Tauotta. Kolmetoista tuntia. Jokainen lause alkoi sanoilla the thing about _____ is…, jonka jälkeen herralta lähti vaihtelevan pituinen monologi mihin tahansa asiaan liittyen, aina talebaneista thaivaimoihin ja The Beatlesista herran omiin kokemuksiin suvereenina hotellitrubaduurina ja yleisön ottajana Kiinassa.

Raskaan päivän jälkeen lähdimme heti seuraavana aamuna kohti Ko Sametia. Haaveina oli nauttia meren äärestä vielä viimeisen kerran ennen paluuta ja aktivoida rusketusta joka oli jo pahasti häipymään päin. Päivä alkoi kivasti, sillä olimme käyneet Ekkain bussiasemalla jo edellisenä iltana ja edullinen minibussi löytyi nopeasti. Matka rannikolle taittui mukavasti parissa tunnissa ja speed boat -kyyti itse saarelle oli jännittävän töyssyisä ja hauska kokemus.

Mutta sitten. Ko Sametista en voi sanoa oikeastaan muuta, kuin pettymys. Kyseessä oli aika menetetyn oloinen turistirysä, jossa uima-asuiset, ylipainoiset ja ravunpunaiset länkkärit liikkuivat keskipäivän aikaan mönkijöillä Chang-olut toisessa kädessä ja rööki toisessa. Ehkäpä itsessämmekin oli vikaa sen verran, että lannistuimme emmekä jaksaneet lähteä hakemaan rauhallisempia elämyksiä saaren muilta puolilta. Tyydyimme tarkkailemaan naapurikaton kissoja, syömään brittiruokaa rauhallisimmaksi katsomassamme ravintolassa ja ruskettumaan rannalla, joka oli kieltämättä kaunis, mutta rauhaton. Oltiin varmaan totuttu jo liian hyvään mm. Koh Rong Samloemilla Kambodzassa.

IMG_3488

Yllä: Menomatkalla Ko Sametille.

2014-02-07 14.18.07

IMG_3499

Yllä: Viimeisiä kertoja rannalla Alla: Kissaperhe

Kaikki huipentui siihen, että osa pyykeistämme (luen tuon jatkuvasti, että psyykeistämme) meni sekaisin ja katosi, palvelun taso saarella oli vähintäänkin matala ja pari tuntia ennen lähtöä venäytin selkäni niin pahasti, että matka takaisin mantereelle meni kolmen panadolin siivittämänäkin tuskasta kyynelehtien. Risto joutui kantamaan yhtä rinkkaa edessä ja yhtä takana. Bangkokin ruuhkiin tiemme taisteltuamme joku vääräleuka keksi kysyä, että what’s it like to carry a full house?. Pari päivää levollisempaa meininkiä, Ice Poweria ja rauhallista käyskentelyä kaupungilla ja olin palauttanut toimintakykyni ainakin siinä määrin, että Aasiasta poistuessamme kannoin rinkkaani ihan itse.

Seuraavassa palassa lennelläänkin sitten jo lähemmäksi kotia!

Ja täytyy vielä sanoa, että vaikka tällä kertaa ei ratkiriemukkaan ja inspiroituneen hauskaa ollutkaan, oli Bangkokin ajallakin puolensa. Tällä kertaa vain teki mieli vähän marista.

IMG_3462 IMG_3466 IMG_3473

 

Yksi vastaus artikkeliin ”Mitä jäi käteen Bangkokista ja Ko Sametilta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *