Interkontinentaalista matkantekoa á la Kaakkoset – Kotiinpaluu osa 1

in poznan after 50+ hours of buses (some broken down in the middle of rural moldova), strange toilets (ivano-frankovsk, etc), chicken kiev, crossing borders by bus (to ukraine) and by foot (to poland), having beer in krakow, taking two trains with crazy people (scary sort of crazy) and finally going to lectures without sleeping. epic return is epic.

Yllä olevan tilapäivityksen kirjoitin Facebookiin nelisen vuotta sitten. Kyseinen paluumatka silloiseen asuinmaahani Puolaan oli eeppisyydessään hämmentäviä tasoja saavuttava. Paluumme Aasiasta onnistui silti vetämään vertoja kyseiselle Itä-Euroopan retkelle. Thaimaasta eteenpäin vaati neljä lentoa, yhden yöbussin, viisi maata ja noin viikon aikaa ennen kuin jalkamme koskettivat kotimaan kamaraa, tuttua ja turvallista Helsinki-Vantaata. Tässä ensimmäinen osuus tarinasta.

Kuten mainittu, Thaimaahan saapuessa reissufiilis oli väsynyt mutta silti sellainen, että jos rahaa olisi enemmän, matka voisi kyllä jatkua. Maiseman vain tulisi vaihtua täysin. Seuraavaksi oltaisiin pikakiidetty ehkä Indonesian tai Filippiinien kautta Australiaan tai jonnekin muualle Oseanian suunnalle. Budjetin kaventuessa kävi kuitenkin selväksi, että seuraava kohde sijaitsisi Euroopassa. Mikäs sen parempaa – Manner-Euroopan kautta kokisimme pehmeän laskun potentiaalisesti ankeaan talvisäähän. Mutta Eurooppa helmikuussa, häh!? Katselimme lentojen hintoja ja missasimme harkitessamme yhden Rooman lennon, joka olisi ollut n. 300 euron luokkaa päätä kohden. Lopulta puntaroimme Lontoon (n.270e) ja Pariisin (300e) välillä.

Viimeisenä päivänä Bangkokissa lähdimme heti aamusta liikkeelle. Kävimme ostamassa koko joukon tuliaisia – t-paitoja, huiveja ja muuta sälää – MBK-kauppakeskuksen kutoskerroksesta (suositus!). Kävimme myös viimeisillä olusilla Sukhumvitin Queen Victoria -kuppilassa. Tämän jälkeen haimme rinkkamme hostellilta ja suuntasimme kohti lentokenttää. Säästääksemme muutaman roposen vietimme viimeisen Aasian yömme Suvarnabhumin lentokentän rauhallisessa pohjakerroksessa. Rakensimme pedin liukuportaiden varjoon ja kävimme kevyille muutaman tunnin unosille.

IMG_3541Lentokenttäyön kulmakiviä:

  1. Mahdollisimman rauhallinen, hämärä sijainti
  2. Riittävästi pehmusteita ja lämmikkeitä etenkin suojaamassa kylmältä lattialta
  3. Tavarakärrystä saa lisäsuojan/seinän
  4. Pidä arvotavarat sylissä / mahdollisimman lähellä itseäsi! Mikä tahansa voi lähteä, joten parempi katsoa kuin katua.

Aamulla heräsimme (omasta mielestämme) hyvissä ajoin. Ennen lähtöselvitystä ohjelmassa oli muun muassa postikorttien lähettäminen (lentokentällä on postitoimisto!) ja visiitti tax freehen. Aikaa ei ollut kuitenkaan yltiöpäisesti. Olimme lähtöselvityskerroksessa reilu tunti ennen lennon lähtöä, jolloin meille valkeni se karmea hektisyys johon elämämme oli juuri saapumassa; ruudulla lentomme kohdalla luki teksti GATE CLOSED. Ei todellakaan oltu ynnäilty, että kyseessä on aika iso ja melko vilkas lentokenttä. Eli lähtöselvityksiin olisi hyvä varata kentän vilkkauden mukainen määrä aikaa.

Paniikkijuoksu kohti infotiskiä – onneksi oltiin käyty kyseisessä kerroksessa edellisiltana pyörimässä sen verran, että tiedettiin missä tiski sijaitsee. Tiskiltä kerrotaan, että menkää äkkiä lähtöselvitysportille, siellä SAATTAA olla vielä henkilökuntaa. Paniikkipyrähdys takaisin ja säntäys portille, jolta lopulta löytyykin muutama lähtöön valmistautuva lennon työntekijä. Jatkamme turvatarkastukseen rinkat selässä. Hengästyneenä ja hermostuneena. Sitten se alkaa; rinkkojemme ja käsimatkatavaroidemme perkaaminen ja nesteiden läpikäyminen. Shampoot, partavaahdot, pesuaineet ja vastaavat pois. Mukana koko matkan kulkeneet ruokailuvälineet pois. Kynsisakset pois. Ice Powerin ja Corsodyl-suuveden kohdalla tiukka tuumiminen – onko tämä lääke vai ei? Mitä tämä salaperäinen, sininen, jäätikköraikkaudelta tuoksuva töhnä oikein on? Tässä vaiheessa totean tiukkaan sävyyn, että pitäkää powerit, nyt on kiire. Ja siinä vaiheessa kun huolella pakatun rinkan koko sisältö on tutkintapöydällä epämääräisenä sotkuna, henkilökunnasta joku vilkaisee lentolippua ja kertoo, että miss, please, you should hurry. Oma vika, tiedetään, mutta…

Lopulta selviämme myös matelevasta passintarkastusjonosta ilman häslinkiä. Ravaamme kohti porttia ja puolimatkassa meitä tullaan hakemaan kädestä pitäen kohti konetta. Portilla huomaamme, että emme edes ole ainoat mattimyöhäiset. Uusi turvallisuustarkastus ja helpotuksen huokaisu – olemme päässeet koneeseen. Se on tärkeintä.

https://c2.staticflickr.com/4/3270/2572815704_58230094b7.jpg

Nousun jälkeen pääsemme jopa istumaan vierekkäin, kun vieressäni istunut matkustaja ylennetään bisnesluokkaan. Tämän jälkeen saan toisella naapuriltani yksityiskohtaisen selonteon eteläisemmän Thaimaan parhaista saarikohteista. Ei siinä mitään, mutta olemme juuri lennolla pois Thaimaasta! Kiitos silti. Herkullinen Indian Airlinesin vegaaniateria kupuun ja pian olemmekin saapuneet Delhiin. Delhiin, jossa pääsemme uuteen, entistä tiukempaan turvatarkastukseen jossa mm. miehet ja naiset erotellaan omiksi jonoikseen. Tämä herättää jonottajissa sekä epäuskoa että närkästystä. Hidastuksien vuoksi homma menee taas juoksuksi, Risto sentään ehtii käydä hengittelemässä Delhin raikasta ulkoilmaa savukkeen verran. Kiitos Intia ja toivottavasti nähdään joskus ajan kanssa!

Seuraava, muistaakseni yhdeksäntuntinen lento menee yhä vain iloisemmissa merkeissä. Nukkua tai edes väsyä ei ehdi, kun tarjolla on huomattava määrä viihdettä niin elokuvien, sanapelien kuin musiikinkin merkeissä. Ruoka on edelleen herkullista ja kun tarjolla on rommikolaa, päätämme viihtyä oikein perinpohjaisesti. Ainoa harmitus on, että istumme koneen keskiosassa vailla ikkunamahdollisuutta. Reitti kulkee mm. Afganistanin ja Pakistanin yli, ja jossain vaiheessa maisemat ovat ilmeisesti hienot… Juomatarjoilu loppuu myös aivan liian aikaisin!

Aamuvarhaisella Bangkokista startannut, Delhin kautta tehty matkamme kohti Eurooppaa päättyy Ranskan aikaa noin kuudelta illalla Pariisin Charles de Gaulle’n lentokentälle. Koska emme missään vaiheessa ehtineet luovuttamaan matkatavaroitamme koneen ruumassa kuljetettavaksi, olemme heti koneesta poistuttuamme valmiita jatkamaan matkaa kohti Montreuilissa sijaitsevaa hipoteliamme. Astumme tunneliin jossa näemme talvivaatteisiin sonnustautuneita pariisilaispappoja. Omat takkimme lähetimme Suomeen jo Etelä-Koreasta käsin ja tässä vaiheessa olemme sonnustautuneet fleecetakkiin (minä) ja huppariin (Risto). Tunnemme helmikuisen, hyisen viileyden, joka ei ole millään tavalla verrannollinen Laosissa kokemaamme lämpimän päivän jälkeiseen kylmyyteen. Käymme nostamassa automaatista euroja. Maksamme automaattiin pöyristyttävät 20 rahayksikköä kahdesta RER-junalipusta.

Keltaiset seinät, siniset penkit. Vaihtuvat asemat, tuttuus ja tuntemattomuus. CDG – Châtelet Les Halles – Nation – Porte de Montreuil. Ajatus siitä, että olemme heränneet Bangkokissa, pesseet hampaat Delhissä ja aiomme käydä nukkumaan Pariisissa. Haemme ateriat Porte de Montreuilin mäkistä, paikasta, joka tulee lähipäivinä tutuksi. Kumpikin saa käytyä suihkussa ennen kuin uni vie kesken Ranskan Idolsin demifinaalin, jonka jälkeen tämä pyörii päässä vielä edelleenkin.

Seuraavana päivänä, taskut melkein tyhjänä, tilanne on silti tämä:

IMG_3548Lämmitetty terassi ja ihmiset jotka tilaavat kupin kahvia yksin nautittavaksi. Pariisi on ihana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *