Let’s talk clothes! Ajatuksia ja kokemuksia pitkään reissuun pakkaamisesta

Ennen reissuun lähtöä luin innolla erilaisia blogikirjoituksia pakkaamiseen liittyen. Oli mielenkiintoista lukea eri ihmisten tekemien erilaisten matkojen rinkkojen sisällöistä. Vaikka kaikenlaisia vinkkejä tuli luettua, en tiedä tuliko niistä juurikaan otettua vaaria. Jokaisen matkaajan tarpeet ovat erilaisia ja jokainen on erilainen pakkaaja. Jokainen tekee pakkaamisessa oman mielensä mukaan, vastuun kirjaimellisesti selkänahoissaan tuntien. Halusin silti iskeä lusikkani mukaan soppaan ja kertoa omia kokemuksiani siitä, kun 10-15 kg elämää kulkee mukana, selässä, kohteesta toiseen kuukausien ajan.

Yksi tärkeitä pointteja viiden kuukauden matkaan valmistautumisessa oli materiasta koostuvan painolastin karsiminen. Tätä toteutumimme muun muassa muuttamalla pienempään asuntoon ja käymällä läpi kaikkia kulutustottumuksiamme. Muuttojen yhteydessä luovuimme lähes kaikista huonekaluistamme ja iso osa vaatteista lähti UFF:in keräyslaatikkoon. Asioiden edetessä tämä toimi myös hyvänä konkreettisena sitouttajana matkalle lähtöön.

Kunpa tätä luopumisen ideaa olisi saanut toteutettua paremmin myös pakatessa! Pakkaamisessa haasteellisinta oli se, että olimme suuntaamassa monenlaisiin eri maastoihin ja ilmastoihin. Viime syyskuussa Helsingissä ja Länsi-Venäjällä oli todella kylmä vuodenaikaan nähden. Matkaan lähtemistä edeltävänä iltana kävimme viemässä viimeisiä tavaroitamme hoivaan, ja minulla oli päällä kaikki matkalle mukaan lähtevät lämpimät asiat, hanskat ja pipo mukaan lukien.

Talveen valmistautuvan Venäjän lisäksi oli varustauduttava leutoon Koreaan, kuumankosteaan Hong Kongiin ja Kiinaan ja takuulämpimiin Kaakkois-Aasian maihin. Laosin kylmiin öihin emme osanneet varautua kuten emme myös talvisen Euroopan kautta palaamiseen. Mitä hittoa siis kantaa mukanaan kaikkea tätä ajatellen???

IMG_0472Itselleni kävi niin, että painotin vaatteiden pakkaamisessa liikaa reissun alkupäätä. Lähtiessä minulla oli mukana 55 litran rinkassani:

– Yhdet, kaiken kanssa sopivat luottofarkut
– Paksukankaiset collegehousut
– Kaksi pitkähihaista trikoopaitaa
– Hupullinen fleecetakki
– Kevyt, hupullinen takki (jossa paljon taskuja)
– Kolme hihatonta toppia ja yksi t-paita
– Kaksi huivia (pienempi ja isompi)
– Kolme pipoa ja kahdet hanskat (joo, en tajua itsekään)
– Sukkia ja alusvaatteita viikoksi, yksi uima-asu
– Neljät kengät: Flipflopit, Merrellin sporttisandaalit, Niken varsilenkkarit ja Eccon vaelluskengät

+ pieni ompelusetti ylläpitoon ja muokkauksiin!

Tällä setillä pärjäsin alkuun hyvin. Tosin huomasin nopeasti venäläistyyliseen, mukavaan junahengailuun tarkoitettujen collegepökien olevan tarpeettoman paksut. Venäjän junissa kukaan ei siis jäykistele farmarihousuissa, vaan heti junaan päästyään naiset vaihtavat päälleen reteän väriset oloasut ja junalipokkaat. Miehet puolestaan viihtyvät sporttisissa shortseissa ja t-paidoissa. Mukaviin vaihtamisen jälkeen haetaan teevettä samovaarista ja levitetään eväät…

Vero Moda Easy Nw Loose Pant Pc8-14

Oma ehdotukseni reissuhousuksi

Tosiaan, junassa on ennemmin kuuma kuin kylmä. Jälkiviisaana unohtaisin paksut kollarit kotiin ja pakkaisin niiden tilalle parin ohuemmasta materiaalista valmistettuja kangashousuja. Näitä haaremihousujen tyylisiä pökiä löytyy kaupoista tällä hetkellä paljon ja niillä pärjää hyvin sekä pohjoisissa junissa että etelän lämmössä. Kaakkois-Aasiassa tälläisiä housuja näkyi paljon turistien päällä. Mahdollisesti kyseessä onkin pääasiallisesti länsimainen trendi, vaikka housujen printit ovatkin usein eri kulttuureista lainattuja.

Minun fleecevalintani

Siinä missä vihreä parka-takkini oli Venäjällä piinaavan epämuodikas, Koreassa vastaavat takit olivat erittäin kuumaa kamaa. Kuten myös fleecet, tai ainakin siltä vaikutti Hongdaessa sijaitsevan ostoskeskuksen näyteikkunassa ja muissa esillepanoissa. Hennesiltä hankittu, n. 30 euroa maksanut fleecetakki oli hyvä asia olla mukana. Se muunsi ohuen parkatakin lämpimämmäksi kokonaisuudeksi ja kävi myöhemmin sellaisenaan takista. Rinkassa fleece oli kohtalaisen suuri mötikkä, mutta sen kantaminen ei haitannut. Venäjän ja Korean lisäksi fleecelle löytyi käyttöä esimerkiksi +30 -asteisessa Saigonissa kun hotellihuoneen ilmastointi oli liian vilpoisa ja olin nuhakuumeen kourissa. Myös Laosissa moottoripyöräillessä ja viileissä öissä fleece oli pelastus kuten myös Eurooppaan palattuamme, kun meillä ei ollut takkeja enää lainkaan. Teimme tosiaan niin, että lähetimme muutamia vaatteita ja tavaroita postitse Suomeen siinä vaihessa kun näytti siltä, että niille ei tule enää käyttöä. Näin kävi ainakin takeille, vaelluskengille, pipoille ja hanskoille.

Pieniä täydennyksiäkin matkagarderoobiin jouduttiin tekemään.  Ristolle tarttui Koreasta mukaan Uniqlon eli tuttavallisemmin Unikolon kauluspaita, joka muuntui Kambodzassa siistiksi lyhythihaiseksi paidaksi saksien ja pienen ompeluvälineistön avituksella. Hong Kongin kuumuudessa tajusin, että en ollut pakannut mukaan esimerkiksi shortseja. Kävimme siis shoppaamassa paikallisesta ”autotallimarketista” minulle sporttishortsit (4€) ja Ristolle pari pikeepaitaa (á 7€). Guangzhousta hankin kaksi t-paitaa sillä hihattomat topit eivät tuntuneet soveliaalta pukeutumiselta kaikissa paikoissa kulkiessa.

2014-04-26 21.55.38

Koreasta ostettuja nilkkasukkia ^____^

Sihanoukvilleläisessä supermarketissa Kambodzassa hankimme kohtuuhinnalla myös haaremihousut ja hellemekon minulle ja parit shortsit Ristolle (yhteensä 30€). Kevyemmät housut olivat pelastava tekijä, sillä Kaakkois-Aasiassa oli todella kuuma, mutta Hong Kongin sporttishortsit olivat kohtalaisen rumat ja aina ei tehnyt mieli paljastaa sääriä. Laosissa mukaan tarttui Kaakkois-Aasian paikallinen must-have, brittiläisen jalkapalloseuran verkkatakki. Beerlao-juomalasien ohella reissun siisteimpiä hankintoja!

Merrellini kesällä 2009

Neljät kengät tuntuvat paljolta – Eccot, Niket, Merrellit ja läpyt. Niken tennarit päätyivätkin mukaan viimeisen illan oikkuna. Tämä oli hyvä veto, sillä vaelluskengät olisivat olleet lämpimämmissä ilmoissa turhan raskaat. Monissa suurkaupungeissa ei puolestaan tehnyt mieli kulkea paljain varpain. Loppujen lopuksi kaikki kengät tulivat erittäin huolella tallatuiksi. Hyvin palvelleet flipflopit jäivät matkan varrelle (muun muassa upottuaan syvään mutaan Laosissa Kong Lo’n luolaretkellä… ja tultuaan sieltä vielä pelastetuksi). Äidiltä saadut Eccot lähtivät kotimatkalle Vietnamista käsin. Niket toimivat erinomaisesti pitkilläkin kävelyillä kun olin lisännyt niihin geelityynyt kantapäiden alle. Kuvassa näkyvät Merrellin sandaalit on ostettu v. 2001, mutta iästään huolimatta ne tuntuvat jalassa taivaallisen kevyiltä ja tukevilta yhtä aikaa. Merrellin mallisto ei ole myöskään muuttunut ulkonäöllisesti juuri lainkaan, joten siltäkään kannalta omani eivät tunnu vanhentuneilta.

Etelä-Koreassa kiinnitin huomiota siihen, että kaikilla (jäätävän tyylikkäillä korealaisilla) tuntui olevan jalassa ihan rehelliset lenkkarit. Nikejä, Adidaksia ja Reebokkeja miljoonana eri väriyhdistelmänä. Kuulin trendin johtuvan siitä, että korealaiset kävelevät joka päivä niin pitkiä matkoja. Trendi vaikuttaisi tänä kesänä kulkeutuneen Suomeen asti. Seuraavalle matkalle lähtisinkin ehdottomasti hyväpohjaisissa lenkkareissa – iskunvaimennus ja pohjan muotoilu kohdilleen ja reissu taittuu kevyin askelin. Katu-uskottavasti myös, mikäli se kenellekään on faktori…

2014-06-04 19.23.11

Reissuhuivi: edelleen käytössä

Yhdestä asiasta haluan erityisesti vinkata; tee rinkassasi tilaa (ei vaadi paljoa) yhdelle suurikokoiselle huiville! Oma Pieces-merkkinen, 17 euroa maksanut huivini tarjosi reissun aikana monimuotoista käyttöä esimerkiksi ranta-alustana, mekkona, päähineenä, hartioiden suojana, pussukkana, peittona, tyynynä ja tietty kaulahuivina. Parimetrisellä huivilla saa myös sidottua asioita. Ja onpa tuo samainen huivi toiminut kerran myös kahden hengen sateensuojana futismatsissa Olympiastadionilla… Huivissa on reissun jäljiltä reikä ja se on kulunut harsomaisen pehmeäksi. Toisin sanoen se on koko ajan ihanampi, jos vain saisi sen reiän paikattua.

Word!

Aiemmista puheistani huolimatta koen pakanneeni kohtalaisen niukasti eikä rinkkani ollut ikinä täpötäynnä. Silti meillä molemmillta oli monesti matkan aikanaa olo, että tavaraa on mukana liikaa. Vaatteita ei ollut paljoa, mutta ne olisi voinut valita vieläkin tarkemmin ja harvalukuisemmin.

Vaatteiden lisäksi rinkassa oli esimerkiksi kirjoja ja muuta paperisälää, joka kertyessään painoi sievoisesti. Jos kiinnostusta riittää, niin palaan myös muihin pakkausasioihin mielelläni toisessa merkinnässä. Silti voin kertoa tässä ja heti, että olisimme voineet jättää erittäin monta merkityksetöntä juttua pois ja ottaa tilalle vaikkapa minikokoisen vedenkeittimen!

Jossain kohtaa matkaa ajattelimme, että jos rinkkamme katoaisivat, se olisi ihan ok. Pärjäisimme niillä asioilla mitä meillä oli päällämme ja päivärepuissamme. Mietimme myös, että pystyisimme ehkä lähtemään vastaavalle reissulle uudestaan pelkillä päivärepullisilla. Se ei oikeastaan vaadi edes luopumista; ajatusta vain ja hyviä, käyttöä kestäviä ja helposti yhdisteltäviä vaatekappaleita. Ja mahdollisimman vähän muuta tarvikkeistoa. Less is more!

2 vastausta artikkeliin ”Let’s talk clothes! Ajatuksia ja kokemuksia pitkään reissuun pakkaamisesta

  1. Paljolta tuntuu tavaramaara ja tyyrilta hinnat. Johtuu ehka siita kun oleskelen Intian kuumuudessa ja sikahalpojen rattikauppojen ymparoimana.

    Hyvat kengat kantsii olla, tosin meika suosii yhden parin taktiikkaa. Kunnon kenkia ei taalta idan ihmemaista helpolla loyda. Vaatetus mulla taas vaihtuu vuodenajan mukaan, parilla eurolla jotain sopivaa paikallisvalmisteista paalle ja valilla kevennan taakkaa jakelemalla ylimaaraiset kerjalaisille. Pakettien lahetysta en harrasta.

    Kerrospukeutuminen on katevaa, voi jattaa esim fleecen tai muut paksummat tamineet pois ja pistaa paalle pari-kolme kerrosta valjaa ja ohutta vaatetta (eli koko repun sisallon :D) niiden sijaan.

    Pari aivan ylivoimaisen katevaa ja monikayttoista asiaa on taalta Intiasta tarttunut mukaan: Chador/huopa joka kylmassa saassa peittaa ylaruumiin ja lammittaa kivasti. Tan alla voi myos nukkua. Toinen on lungi/sarong elikka lannevaate, korvaa pyyhkeen, kay myos lakanasta tai piknik-liinasta ja tietes kateva julkisilla paikoilla kylpiessa/uidessa.

    Pelkka carry-on on hyva ohjenuora pitkaan (etelan/idan) reissuun pakatessa. Carry-oniin mahtuu pieni rinkka tai reppu (35-40l ainakin) ja mika ei siihen mahdu, sita ei tarvitse. Ainoan ongelman tekee linkkuveitsi ja lusikkahaarukka, noita tarvitsee usein eika saa vieda kabiiniin lentaessa..

    • Moro Matti! Mun mielestä ei myöskään ollut erityisen halpaa. Onneksi nuo vaatehankinnat jäikin noihin mainitsemiini. Näkyi kyllä jonkin verran pakkaamisessa ensikertalaisuus ja se, että ei oikein tiennyt minkälaisia säitä oli vastassa. Esimerkiksi Etelä-Koreaan tullessa meitä tervehti aurinko ja reippaat lämpöasteet, kun taas pari päivää maasta poistumisen jälkeen Soulinkin lämmöt romahtivat neljään plusasteeseen. Tuuria! Samaan hengenvetoon on todettava, että itsessä on sen verran vilukissan vikaa, että en olisi alkumatkaa pärjännyt ilman paksumpia lämpökerroksia muun kerrospukeutumisen lomassa. Fleece kunniaan…

      Ihan heti en keksisi, että mitkä ne kengät olisi jos yhdet vain kulkisi reissussa mukana. Monesta muusta jutusta rinkassa olisin voinut karsia, mutta kaikilla kengillä tuntui olevan paikkansa matkassa! Näihin valintoihin olen siis ihan tyytyväinen, joskin ensi kerralla tosiaan korvaisin vaelluskengät ja tennarit niillä hyvillä lenkkareilla. Riippuen tietty kohteesta!

      Kiinnostaa, että mistä materiaalista toi chador on väsätty? Kuulostaa mahtavalta ja laadukkaalta monikäyttöasialta. Eikä varmaan paljoa kustanna.

      -Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *