Keski-Euroopassa helmikuussa – Pourquoi pas? Kotiinpaluu osa 2

Hyvä pyhä – nyt se tulee – tämän reissun loppukaneetti. Ei tätä ollakaan venytetty kuin kolme kuukautta. Alors

1. KÖYHÄNÄ PARIISISSA

1604606_10151987306195852_1316789114_n

Saavuimme viileään ja sateisennihkeään Pariisiin siis hieman ennen helmikuun puoliväliä. Bangkokista Delhin kautta, Afganistanin vuoristot allamme. Tarkasti mitoitettuna matkasuunnitelmana oli viettää kolme päivää Pariisissa, yksi yö bussissa ja kolme päivää Amsterdamissa ennen lentoa Suomeen. Kun tullaan takaisin, niin tullaan takaisin tyylillä.

Halvimman mahdollisen asumuksen perässä olimme varanneet erään huoneiston majapaikaksemme. Pariisiin saapumista edeltävänä iltana, Bangkokissa vielä ollessamme, saimme viestin yhteyshenkilöltämme. Varaamassamme huoneistossa olisi vesikatkos ja meidän tulisi viettää ensimmäinen yömme paikassa X, jonka jälkeen saisimme siirtyä alunperin varaamaamme paikkaan. Takaiskun lisäksi huoneisto, tai siis huone, oli saanut muutenkin karmeat arvostelut netissä, joten päätimme perua varauksemme ja vaihtaa hipotel-hotelliin. Hipotelin arvostelut eivät olleet yhtään sen parempia, mutta hinta ja sijainti metron varrella olivat kohdillaan.

Hipotelimme sijaitsi Porte de Montreuilin metroaseman kyljessä. Alue oli pariisilaisittain mainittuna “periferian rajamailla”, mutta pidimme Montreuilista paljon. Lihakauppoja, leipomoita, halpaa kebabia, puistoja. Pariisin helppoa charmia. Viihdyimme ihan mainiosti paikan rappioromanttisessa tunnelmassa ja ranskankielisten TV-dokumenttien parissa, mitä nyt netti ei toiminut kahtena päivänä kolmesta.

IMG_3552

Rahatilanteestamme johtuen naapurin keltaisella kaarilogolla varustetun hampurilaisravintolan valikoima tuli tutuksi euron juustojen ja kahvin merkeissä. Euron viinit ja XXL-mitoitetut kolmioleivät haimme puolestaan lähikaupasta, kuten myös hygieniatuotteet Bangkokin lentokentällä menetettyjen tilalle. Kun Leader Price -merkkinen (Ranskan vastine Euroshopperille?), granaattiomenankatkuinen suihkugeeli viimein loppui muutamia viikkoja sitten, tunsin reissun oikeasti päättyneen.

Kaksi ensimmäistä päivää käytimme siis aikaerosta palautumiseen ja käyskentelyyn sekä Montreuilissa, Montmartressa että muuallakin. Säät vaihtelivat harmaasta ja sateisesta pieneen auringonpaisteeseen. Yritimme etsiä kirpputoreja tai vastaavia, joilta löytäisimme hieman lämmikettä, mutta loppupeleissä pärjäsimme ilman takkeja siedettävän hyvin. Enemmän ahdinkoa aiheuttivat kangaskengät, jotka kastuivat läpimäriksi alta aikayksikön.

IMG_3576

Kolmas päivä oli paras sekä säiden että ohjelman puolesta. Ystävänpäivän ohjelmaan kuului nimittäin sopivasti se, että kävimme kylässä Pariisissa asuvan ystävämme Xavierin ja hänen puolalaisen vaimonsa Paulinan luona. Seurasi mahtavan spontaani ja elämysrikas päivä, jonka aikana seikkailimme metropysäkiltä toiselle erinäisten aktiviteettien siivittämänä. Ensin suuntasimme kävelylle Parc des Buttes Chaumont -puistoon ja ihailemaan näköalapaikalta aukenevia maisemia yli Pariisin. Tällöin oli vielä melko harmaata… Mutta siellä se Sakreköör pilkottaa! Ja tuossa yläpuolen kuvassa toki myös vähän lähempää.

IMG_3604

Puistosta poistuttuamme kävimme vuokraamassa kaupunkipyörät ja lähdimme polkemaan pitkin Seinen länsirantaa. Oli lämmintä, onnellista ja tunnelma mitä hienoin, kun vastarannalla näkyi Notre Dame ja muita kaupungin maamerkkejä. Mitä nyt sainkin joltain madamelta huudot kun en tajunnut yhden risteyksen kulkusääntöjä.

IMG_3622

Jätimme pyörät ensimmäiseen kiinnostavalta vaikuttaneeseen paikkaan. Seinen varrella oli kohta, jossa ihmiset saivat muun muassa kokeilla yhdistettyä (olympiakisat olivat meneillään), piirtää värikkäillä liiduilla suurelle liitutaululle ja käydä viettämässä aikaa pienessä, ilmaisessa “kuplahallissa”, jossa oli monenlaisia harrastusmahdollisuuksia ja pöytiä joiden äärellä kokoontua.

IMG_3623

IMG_3633

Yllä: Pariisin kuninkaalliset Paulina ja Xavier! Dziękuję bardzo, merci beaucoup!!!

Tämän jälkeen kävelimme siltaa pitkin Seinen toiselle puolelle Place de la Concordelle, jolla ihastelimme sekä Eiffel-tornia (tämän merkinnän ensimmäinen kuva), jokinäkymää että Roue de Paris -maailmanpyörää. Maailmanpyörään emme pienen harkinnan jälkeen menneet sen hinnan, sään ja kellonajan vuoksi. Sen sijaan nappasimme lämmitettyä viiniä (vin chaud) mukaan viimeistä päivää auki olevasta kojusta ja ihailimme upeaa taivasta, jonka päälle oli juuri kertymässä uhkaavan näköistä pilvimassaa.

IMG_3666

IMG_3669

Lähdimme kävelemään kohti Louvrea ennen kuin sade lankeasisi päällemme. Louvren aukiolle ehtiessä rajuilma alkoi. Yhtäkkiä tuuli ja vihmoi niin silmittömästi, että moni uskoi maailmanlopun alkaneen. Kokea maailmanloppu Pariisissa – asiat voisivat olla huonomminkin! Hetken varjoissa lymyiltyämme pystyimme jatkamaan matkaa kohti illallispaikka Au Père Tranquillea. Kyseessä oli tunnelmallinen, kirjoilla sisustettu brasserie jota asutti myös paikalla vakituisesti viihtyvä kissaherra!

Apetta ja viiniä kurniviin vatsoihin saatuamme matka sai jatkua kohti Place de l’hotel de Villen luistelukaukaloa, jonka äärellä seurasimme innokkaiden ja eritasoisten luistelijoiden menoa ranskalaisen ääliöpopin tahdissa (tämä linkki, kohta #14).

Teimme kävelykierroksen Marais’n trendialueen kautta ja otimme metron Montreuiliin hakemaan rinkkojamme hipotelilta. Sivuaskel kadun toisella puolella olevaan pubiin olusille, ja olimme yhtäkkiä keskellä venäläisten vodkakännisten uroiden Youtube-juhlia. Onneksi pääsimme pakenemaan ajoissa.

IMG_3671

2. MEGABUSSILLA PARIISISTA AMSTERDAMIIN

Päivän ollessa jo pitkällä illassa Xavier lähti saattamaan meitä toiselle puolelle Pariisia, Porte Maillot’n bussiasemalle. Megabusin yöbussi Amsterdamiin lähtisi sieltä puolenyön aikoihin. Matka Belgian läpi kohti Hollantia maksoi vain 14 euroa per nenä. Säästäisimme siis sekä aikaa että rahaa valitessamme tämän matkustamismuodon Amsterdamiin päästäksemme.

No, ensinnäkin bussi oli reilusti myöhässä. Toiseksi, kun bussi viimein tuli, se oli ylibuukattu. Jäimme suosiolla jengin hännille, sillä kuulimme, että paikalle tulisi toinen bussi. Toisen bussin asemasta paikalle oltiin tilattu tukku tilatakseja, joihin meidät rannalle jääneet istutettiin. Tässä vaiheessa hyvästelimme viimein Xavierin, joka oli urheasti odotellut koko prosessin ajan, että pääsisimme varmasti lähtemään.

Lämpimässä tilataksissa ehdimme torkahdella ehkäpä noin tunnin ajan, kunnes taksi pysähtyi täysin keskellä ei mitään. Mietimme, että mitäs hemmettiä, kunnes joku tuli viittilöimään meitä poistumaan taksista ja siirtymään taksien takana odottavaan bussiin.

Bussissa oli väljää, joten saimme kumpikin itsellemme oman penkkikaksikon. Paikalle odoteltiin toista bussia, joka oli ajamassa samaan suuntaan mutta jäämässä Brysseliin. Bussin saavuttua meitä Amsterdamiin asti kulkevia pyydettiin vielä vaihtamaan bussista toiseen. Ehdimme ulos asti ja nappasimme rinkkamme, kun selvisi, että kyseessä oli jonkinlainen työntekijöiden sekaannus ja palasimme alkuperäisiin asemiimme. Kaiken kaikkiaan firman henkilökunnan toiminta oli melkoisen sekavaa ja alkoi herättää sekä närää että myötätuntoa kanssamatkustajissa. Toisaalta, näillä hinnoilla saa mitä tilaa, ja perille pääsiin loppujen lopuksi.

Havahduin muuten Brysselin läpi ajaessa noin pariksi minuutiksi katselemaan bussin ikkunasta avautuvaa maisemaa. Paikka näytti kauniilta, aivan erilaiselta kuin olin kuvitellut!

Aamukuudelta bussin mikrofoniin kajahti ilmoitus jonka mukaan olimme saapumassa Amsterdamiin sekuntina minä hyvänsä. Bussi jätti meidät jonnekin kaupungin ulkolaidalle, josta porukka yhdessä ja/tai erikseen taapersi kohti aamunkoittoa bussi- tai ratikkapysäkin näkemisen toivossa. Ratikan kulkemiseen oli kuitenkin vielä melkein tunti aikaa, joten mekin lähdimme liikkeelle kalliimmalla vaihtoehdolla, eli yöhintaisella bussilla. Ilman takkia alkoi olla aika kylmä.

3. VÄRJÖTTELYÄ AMSTERDAMISSA

Damissa viettämämme kolme päivää olivat, jos mahdollista, vielä Pariisiakin rahallisesti köyhemmät. Vietimme edelleen aikaa samassa hampurilaisketjussa, sillä siellä oli tarjolla wifi ja halpa kahvi. Vierailimme useaan otteeseen myös naapurikadun italialaisessa, jossa kaikki listan annokset maksoivat viisi euroa ja olivat niin herkullisia, että esimerkiksi paikan calzonea on tullut muisteltua myöhemminkin. Auringonpaisteesta huolimatta Amsterdamissa oli useampi aste Pariisia viileämpää, joten pärjääminen huppareissa teki tiukkaa kun ilta alkoi viiletä.

IMG_3691

Amsterdamissa vierailun huippukohta oli Couchsurfing-ystäväni Tatjanan tapaaminen. Ukrainalainen ja aikaisemmin Kiovassa ja Motovilovkassa tapaamani Tania on ollut viimeiset pari vuotta töissä Rotterdamissa ja on silloin tällöin pyytänyt minua luokseen kylään. Mukavaa siis, että tämä pienikin tapaaminen onnistui! Tanian kanssa keskityimme kuulumisien vaihtoon ja elämän puimiseen samalla kun kävelimme pitkin Amsterdamia ja eri toten Jordaanin puolta.

 

On uskomatonta, että kaupungin turistihälinä on keskittynyt pienelle keskusta-alueelle ja erityisesti yhdelle kadulle, kun vain satojen metrien päässä on rauhallista ja erittäin idyllistä asutusaluetta pikkuputiikkeineen ja kahviloineen. Kävimme Amsterdamissa ensimmäistä kertaa kesällä 2011, kun Blue1 avasi kaupunkiin uuden lentoreitin ja meno-paluu -lennot sai 60 eurolla. Tuolloisella reissulla ihastuin nimenomaan Jordaaniin, joten oli ilo käydä katselemassa samoja maisemia ja kävellä samoja katuja pitkin kuin viimeksi! Yhdellä näistä aiemmin vierailluista kaduista näimme onnea tuovan linnun töröttävän auton katolla.

IMG_3689

Herkuttelimme myös terassiviineillä ja pubiruualla parissakin eri paikassa. Ehkä kaikista parasta oli kuitenkin se, että Tania kuuli huoleni matkagarderoobini keveydestä ja toi minulle tuliaisiksi sekä neuleen että untuvatakin.

IMG_3690

IMG_3694

Dank je wel Tania!!

4. KOTIMAA KUN EESSÄ ON

Viimeiseksi reissuyöksi painelimme jälleen lentokentälle. Schiphol on äänestetty sekä Euroopan parhaaksi että maailman kolmanneksi parhaaksi lentokentäksi. No, oma kokemukseni tämän yön jälkeen on, että kenttä on todella rauhallinen yöaikaan – lisäksemme muita yöpyjiä ei juuri näkynyt. Hyvä asia on myös se, että kentällä on erittäin laajat ostos- ja ravintomahdollisuudet. Kentän wifi on ilmainen tunnin ajan ja tämän jälkeen palvelua saa jatkaa maksullisesti.

IMG_3699

Hyvää yöpaikkaa kentältä ei kuitenkaan löytynyt. Yritettyämme tunnin tai pari saada unenpäästä kiinni, luovutimme ja aloimme odottaa varhaista check-in -aikaamme.

IMG_3705

Lopulta pääsimme koneeseen joka vei meidät Tanskaan. Tanskassa ryntäys uuteen, puolityhjään ja lähinnä bisnesmiehiä ja -naisia ja kahta ryytynyttä maailmanmatkaajaa kuljettavaan koneeseen joka vei meidät Helsinki-Vantaalle.

IMG_3706

Vastassa oli perheenjäseniä ja samana keskiviikkoiltana katsoimme räntäistä maisemaa, olympialaista jääkiekkoa ja söimme jauhelihakastiketta perunoilla Riston äidin hoivissa. Reissu oli ohi.

Interkontinentaalista matkantekoa á la Kaakkoset – Kotiinpaluu osa 1

in poznan after 50+ hours of buses (some broken down in the middle of rural moldova), strange toilets (ivano-frankovsk, etc), chicken kiev, crossing borders by bus (to ukraine) and by foot (to poland), having beer in krakow, taking two trains with crazy people (scary sort of crazy) and finally going to lectures without sleeping. epic return is epic.

Yllä olevan tilapäivityksen kirjoitin Facebookiin nelisen vuotta sitten. Kyseinen paluumatka silloiseen asuinmaahani Puolaan oli eeppisyydessään hämmentäviä tasoja saavuttava. Paluumme Aasiasta onnistui silti vetämään vertoja kyseiselle Itä-Euroopan retkelle. Thaimaasta eteenpäin vaati neljä lentoa, yhden yöbussin, viisi maata ja noin viikon aikaa ennen kuin jalkamme koskettivat kotimaan kamaraa, tuttua ja turvallista Helsinki-Vantaata. Tässä ensimmäinen osuus tarinasta.

Kuten mainittu, Thaimaahan saapuessa reissufiilis oli väsynyt mutta silti sellainen, että jos rahaa olisi enemmän, matka voisi kyllä jatkua. Maiseman vain tulisi vaihtua täysin. Seuraavaksi oltaisiin pikakiidetty ehkä Indonesian tai Filippiinien kautta Australiaan tai jonnekin muualle Oseanian suunnalle. Budjetin kaventuessa kävi kuitenkin selväksi, että seuraava kohde sijaitsisi Euroopassa. Mikäs sen parempaa – Manner-Euroopan kautta kokisimme pehmeän laskun potentiaalisesti ankeaan talvisäähän. Mutta Eurooppa helmikuussa, häh!? Katselimme lentojen hintoja ja missasimme harkitessamme yhden Rooman lennon, joka olisi ollut n. 300 euron luokkaa päätä kohden. Lopulta puntaroimme Lontoon (n.270e) ja Pariisin (300e) välillä.

Viimeisenä päivänä Bangkokissa lähdimme heti aamusta liikkeelle. Kävimme ostamassa koko joukon tuliaisia – t-paitoja, huiveja ja muuta sälää – MBK-kauppakeskuksen kutoskerroksesta (suositus!). Kävimme myös viimeisillä olusilla Sukhumvitin Queen Victoria -kuppilassa. Tämän jälkeen haimme rinkkamme hostellilta ja suuntasimme kohti lentokenttää. Säästääksemme muutaman roposen vietimme viimeisen Aasian yömme Suvarnabhumin lentokentän rauhallisessa pohjakerroksessa. Rakensimme pedin liukuportaiden varjoon ja kävimme kevyille muutaman tunnin unosille.

IMG_3541Lentokenttäyön kulmakiviä:

  1. Mahdollisimman rauhallinen, hämärä sijainti
  2. Riittävästi pehmusteita ja lämmikkeitä etenkin suojaamassa kylmältä lattialta
  3. Tavarakärrystä saa lisäsuojan/seinän
  4. Pidä arvotavarat sylissä / mahdollisimman lähellä itseäsi! Mikä tahansa voi lähteä, joten parempi katsoa kuin katua.

Aamulla heräsimme (omasta mielestämme) hyvissä ajoin. Ennen lähtöselvitystä ohjelmassa oli muun muassa postikorttien lähettäminen (lentokentällä on postitoimisto!) ja visiitti tax freehen. Aikaa ei ollut kuitenkaan yltiöpäisesti. Olimme lähtöselvityskerroksessa reilu tunti ennen lennon lähtöä, jolloin meille valkeni se karmea hektisyys johon elämämme oli juuri saapumassa; ruudulla lentomme kohdalla luki teksti GATE CLOSED. Ei todellakaan oltu ynnäilty, että kyseessä on aika iso ja melko vilkas lentokenttä. Eli lähtöselvityksiin olisi hyvä varata kentän vilkkauden mukainen määrä aikaa.

Paniikkijuoksu kohti infotiskiä – onneksi oltiin käyty kyseisessä kerroksessa edellisiltana pyörimässä sen verran, että tiedettiin missä tiski sijaitsee. Tiskiltä kerrotaan, että menkää äkkiä lähtöselvitysportille, siellä SAATTAA olla vielä henkilökuntaa. Paniikkipyrähdys takaisin ja säntäys portille, jolta lopulta löytyykin muutama lähtöön valmistautuva lennon työntekijä. Jatkamme turvatarkastukseen rinkat selässä. Hengästyneenä ja hermostuneena. Sitten se alkaa; rinkkojemme ja käsimatkatavaroidemme perkaaminen ja nesteiden läpikäyminen. Shampoot, partavaahdot, pesuaineet ja vastaavat pois. Mukana koko matkan kulkeneet ruokailuvälineet pois. Kynsisakset pois. Ice Powerin ja Corsodyl-suuveden kohdalla tiukka tuumiminen – onko tämä lääke vai ei? Mitä tämä salaperäinen, sininen, jäätikköraikkaudelta tuoksuva töhnä oikein on? Tässä vaiheessa totean tiukkaan sävyyn, että pitäkää powerit, nyt on kiire. Ja siinä vaiheessa kun huolella pakatun rinkan koko sisältö on tutkintapöydällä epämääräisenä sotkuna, henkilökunnasta joku vilkaisee lentolippua ja kertoo, että miss, please, you should hurry. Oma vika, tiedetään, mutta…

Lopulta selviämme myös matelevasta passintarkastusjonosta ilman häslinkiä. Ravaamme kohti porttia ja puolimatkassa meitä tullaan hakemaan kädestä pitäen kohti konetta. Portilla huomaamme, että emme edes ole ainoat mattimyöhäiset. Uusi turvallisuustarkastus ja helpotuksen huokaisu – olemme päässeet koneeseen. Se on tärkeintä.

https://c2.staticflickr.com/4/3270/2572815704_58230094b7.jpg

Nousun jälkeen pääsemme jopa istumaan vierekkäin, kun vieressäni istunut matkustaja ylennetään bisnesluokkaan. Tämän jälkeen saan toisella naapuriltani yksityiskohtaisen selonteon eteläisemmän Thaimaan parhaista saarikohteista. Ei siinä mitään, mutta olemme juuri lennolla pois Thaimaasta! Kiitos silti. Herkullinen Indian Airlinesin vegaaniateria kupuun ja pian olemmekin saapuneet Delhiin. Delhiin, jossa pääsemme uuteen, entistä tiukempaan turvatarkastukseen jossa mm. miehet ja naiset erotellaan omiksi jonoikseen. Tämä herättää jonottajissa sekä epäuskoa että närkästystä. Hidastuksien vuoksi homma menee taas juoksuksi, Risto sentään ehtii käydä hengittelemässä Delhin raikasta ulkoilmaa savukkeen verran. Kiitos Intia ja toivottavasti nähdään joskus ajan kanssa!

Seuraava, muistaakseni yhdeksäntuntinen lento menee yhä vain iloisemmissa merkeissä. Nukkua tai edes väsyä ei ehdi, kun tarjolla on huomattava määrä viihdettä niin elokuvien, sanapelien kuin musiikinkin merkeissä. Ruoka on edelleen herkullista ja kun tarjolla on rommikolaa, päätämme viihtyä oikein perinpohjaisesti. Ainoa harmitus on, että istumme koneen keskiosassa vailla ikkunamahdollisuutta. Reitti kulkee mm. Afganistanin ja Pakistanin yli, ja jossain vaiheessa maisemat ovat ilmeisesti hienot… Juomatarjoilu loppuu myös aivan liian aikaisin!

Aamuvarhaisella Bangkokista startannut, Delhin kautta tehty matkamme kohti Eurooppaa päättyy Ranskan aikaa noin kuudelta illalla Pariisin Charles de Gaulle’n lentokentälle. Koska emme missään vaiheessa ehtineet luovuttamaan matkatavaroitamme koneen ruumassa kuljetettavaksi, olemme heti koneesta poistuttuamme valmiita jatkamaan matkaa kohti Montreuilissa sijaitsevaa hipoteliamme. Astumme tunneliin jossa näemme talvivaatteisiin sonnustautuneita pariisilaispappoja. Omat takkimme lähetimme Suomeen jo Etelä-Koreasta käsin ja tässä vaiheessa olemme sonnustautuneet fleecetakkiin (minä) ja huppariin (Risto). Tunnemme helmikuisen, hyisen viileyden, joka ei ole millään tavalla verrannollinen Laosissa kokemaamme lämpimän päivän jälkeiseen kylmyyteen. Käymme nostamassa automaatista euroja. Maksamme automaattiin pöyristyttävät 20 rahayksikköä kahdesta RER-junalipusta.

Keltaiset seinät, siniset penkit. Vaihtuvat asemat, tuttuus ja tuntemattomuus. CDG – Châtelet Les Halles – Nation – Porte de Montreuil. Ajatus siitä, että olemme heränneet Bangkokissa, pesseet hampaat Delhissä ja aiomme käydä nukkumaan Pariisissa. Haemme ateriat Porte de Montreuilin mäkistä, paikasta, joka tulee lähipäivinä tutuksi. Kumpikin saa käytyä suihkussa ennen kuin uni vie kesken Ranskan Idolsin demifinaalin, jonka jälkeen tämä pyörii päässä vielä edelleenkin.

Seuraavana päivänä, taskut melkein tyhjänä, tilanne on silti tämä:

IMG_3548Lämmitetty terassi ja ihmiset jotka tilaavat kupin kahvia yksin nautittavaksi. Pariisi on ihana.