Soulinmessu, Deeku ja Busanin bussibisset.

Hei hei hei,

taalla Ristoemilia Busanissa. Kello nayttaisi nyt olevan 12.24 paikallista aikaa ja tilanne on tama: kello 17.50 nousee lentokoneen nokka kohti Shanghain lentokenttaa jossa vaihdamme Hong Kongin suuntaan. Aikaa on siis tapettavana tassa useamman tunnin verran, joten voisin ihan hyvin hivenen recapata omalta osaltani fiiliksia viimeisen parin viikon ajalta. Huom. Annamatin huomattavasti analyyttisempi ja kattavampi recap valmiina jo blogin luonnoskansioissa, kuvat vain puuttuvat. Tyhma USB ei ota toimiakseen. Tulossa kuitenkin anyways pian! Omaan recapiini annan heti kattelyssa krapula/vasymys/tajunnanvirta-varoituksen. Nojoo, aloitellaas nyt.

Soul

Souliin tultiin joskus… no, jotain kaksi viikkoa sitten kai. Mielikuva Soulista etukateen oli hyvin vahvasti (noin ilmeellisesti) muodostunut Cloud Atlas -elokuvasta (joka btw on taman vuoden ehdottomasti siisteimpia leffoja. ainakin noin teatterikokemuksena vahintaankin). Elokuva flippailee useissa stoorilaineissa ja useissa aikalaineissa, joten elokuvassa Soul sijoittuu johonkin vuoteen, oo lets say vaikka 2300. Se naytti talta:

 

No, ei se todellisuus kaukana fiktiosta ole. Neonia, valketta, valahdyksia, kauneusleikattuja liian hyvin pukeutuvia nuoria ihmisia, very fucking hi-fi. Alkulamaantumisen jalkeen kaikki Soulin muovi ja arsykkeet rupesivat ahdistamaan kauheasti. Suoranaista vittuuntumista rupesi allekirjoittaneella esiintymaan. Itse olen valitettavasti neuroottisenpuoleinen jarjestysnatsi (josta kylla yritan parantaa itseani jo useammatta vuotta!): jo Suomen puolella olen koko aikuisikani karsinyt/ahdistunut/nostanut hiusrajaani kavelykaduilla tapahtuvasta kaaoksesta – kavellaan jalkakaytavilla sita oikeeta puolta kaikki, eiko niin?

Kun on yhteiset pelisaannot, niin asiat sujuu paljon helpommin : ) : ) No, taalla tormattyani samaiseen kaaosmalliin, Suomen pikkutormailyt tuntuvat todella mitattomilta. Se mita suomalainen tekee jossain aamukahdeksan tyokavelylla Sornaisten rantatiella on se, etta askel saattaa harhailla vasemmalla tai oikealle tai ihan minne vaan, mutta katse pidetaan tiessa (ei ainakaan vastaantulevien silmissa) parin metrin paahan ja vaistoliike tehdaan siina sitten metri ennen tormaysta. MUTTA SE AINA KUITENKIN LOPULTA TEHDAAN. No, sen lisaksi etta Soulilaisia on n.10 miljoonaa kappaletta, he tykkaavat smartphounata oksettavan paljon. Samsung-maa, jepjep. No mutta niin, kaava ahdistukseen on yksinkertainen:

10 miljoonaa ihmista

+ _jokaisella_ naama kiinni Samsungissa

+ taysi valinpitamattomyys kanssaliikkujia kohtaan

=takuuvarmaa tarpeetonta tormailya

= takuuvarma vitutus Ristolle.

Oikeesti, maassa maan tavalla ja who am I to judge, mutta taa kehityksen suunta on tosi vastenmielinen. Taydessa metrovaunussa ehka 1-3 sadasta ihmisesta EI ole luuria kadessa. Kylla ma suomalaisena tiian etta metrossa on joskus vaikeeta kattoa minnekaan (jopa siina 20 ihmisen keskivertovaunussa). ”hmmh katonko tuota mainosta vai tuon tyypin kenkia…..”, mut jotenkin eah…. Overeinta on nahda ihmisten kattovan jotain tv-sarjaa samalla kun kavelee kuin sellainen harhaileva zombie modatun luurinsa kera (antenni lisatty). OIKEESTI MENE SIITA NYT HARKITUSTI KAVELLEN HIMAAS JA KATO SE DAWSONS CREEK SIELLA SIT VASTA AARGH.

RANT! RAGE! AAAAA!!

Nojoo, en haluis olla mikaan negative nelly, mut eiko se oo ihan kiva etta kirjoitan ennemmin rehellisesti ku sellaisen AAH everything is SO fab. Ja on se fabiakin usein! Siistein juttu on baareissa/rafloissa sellainen buzzer-systeemi: kun oot valmis tilaamaan niin painat poydan reunassa olevaa nappia sillai BZZZZZ ja joku pamahtaa poydan aareen salamana. Mahtavan jarkevaa. Tyontekijat voi tehda jotain ihan-mita-tahansa-muuta sen sijaan, etta ne vaijyis jossain kahden metrin paassa sivusilmalla kuumottelemassa etta koska tilataan. Saa rauhassa miettia. No pressure! Sopisi suomeenkin.

-Anteeksi, neiti…neiti!!

-Ei se tainnut kuulla.

-Jooh… eikohan se kohta tuu taas. Yrita saki vahan viittoa jos se nakis.

-Juu. Hei nyt se tulee! Anteeksi! Voitais ottaa lasku….

-Aah ei tainut kuulla vielakaan. Olin jo ihan varma etta se katto meidan suuntaan kysyvasti. Damn. No, kohta se taas tulee….

 

Sellainen systeemi joo…. Mitas muuta. Hehe, onkohan taa nyt se positiivisin asia mita ma keksin Soulista – mahtava buzzer-systeemi : D Ei vaan, tiian etta Anna kertoo niin kattavasti naita hommia, ni ite voin keskittya randomimpiin asioihin. Soulista haluan viela sen sanoa, ettaa: Ollaan kylla nain jalkikateen tietoisia reissulaiskuudestamme- koko Soulin trippi sijoittui nuorekkaalle Hongikin yliopistoalueelle, joka tunnetusti on baareja, muovia ja nuoria. Olis sita ”soulia” loytynyt varmasti jos olis loytynyt viitseliaisyytta lahtea syvemmalle etsimaan. Tai siis ulommalle, pois ytimesta. Tai no hei kaytiinhan me elaintarhassa (joku puolen tunnin matka metukalla) kokemassa toisenlaista Soulia. Toisaalta, onko elaimilla sielua………………………..? *D E E P*

Sitte lahettiinkin viikon jalkeen kolmeks yoks Daeguun (Korean kai neljanneksi suurin city). Daegussa hostellivastaanotto oli tallainen:

-Hellooo. How many nights was your reservation for?

-For three nights

-WHAT? WHY? ONE NIGHT IS ENOUGH. OH MY GOD WHY????

Ja todentotta nain asia oli. Nahtavat oli vahissa. Ikajakauma sentaan ihan eri ku Soulissa. Terveessa maarin loytyi nuorta, vanhaa, rumaa ja kaunista. Vanhat muuten tykkas dokata ”Deekussa” ihan todella isosti. Joskus aion ottaa selvaa mista suomalaisessa dokaamisongelmassa on kysymys. Onko kysymys seurauksista? Vaimo ja lapset tapetaan tai jos ei oo niita tapettavaks, ni tapetaan ittesa? Ha? Maarallisesti ainakin tilastojen mukaan Koreassa vedetaan puhdasta alkoa ihan huomattavasti enemman per nuppi. Sunnuntai-iltanakin ku yritti puistopenkilla nauttia rauhasta ja tupakista ni yhtakkia aija (sellainen 70v.) tulee pimeydesta, vetaa kavellessa housuja alas ja nestetta alkaa ryoppyamaan keskelle katua (edelleenkin kavellessa) holtittomasti. It wuz nasty, son! Sunnuntaina! Vanhus! Pissaa!

Ja vastaavia horjuvia tapauksia siis samaisen illan aikana kymmenittain, ellei sadoittain.

Nyt ollaan siis Busanissa ja taa on jotenkin ihan kiva paikka. Pienempi ku Soul, isompi ku Daegu. Taallaki ollaan vaan majoituttu yliopistoalueelle, joten kuva paikasta on aika yksulotteinen. Siistia Koreassa on muuten sellainen juttu ku pussibisse on sallittu homma. Melkolailla jokaisen pikkukaupan/kiskan eessa nakyy useampi puutarhapoytasetti jossa dokaaminen on vallan sallittua. Bisse kylmasta aah ja poydan aareen kattomaan ihmisvilinaa ja kohta uutta kehiin. Halpaa! Vessat tosin tasta skenaariosta aina puuttuu…. Mutta juu, mietittiin etta Suomessa ei salettiin onnistuis. Tulis kauhiat rahinat heti arran eteen, hmph. Onpas juomiskeskeinen blogautus. Anteeksi. No, Anna kertoo varmasti kaikki tarkeat asiat. Talla eraa Ite en jaksa kirjoittaa enempaa. Jee Hong Kong taalta tullaan!

-Ristoemilia

Venaja 1

Muutamaa paivaa vaille kuukausi reissua pulkassa. Eka paivitys. Ei ollut tarkoitus, etta ehtisimme koluta koko Trans-Siperian radan ennen tanne kirjoittamista, mutta kuinkas ollakaan… Tamanhetkinen sijainti siis Seoul, Etela-Korea ja ensimmaisen talla reissulla nakemamme oikean tietokoneen aari! Skandinaavikirjaimet puuttuvat, yrittakaamme parjata ilman. Seuraavassa jytky dataa kaupungeista, joissa vierailimme Venajan taipaleen varrella. Joskus vastaisuudessa kirjoitettava postaus Venaja 2 tulee sisaltamaan tietoa junailusta ja Venaja 3 yleista fiilistelya radan varrelta ja sen jalkeen.

IMG_0472Tavarat valmiina puolimaailmanvalloitukseen

PIETARI

Homma lahti liikkeelle 26.9 matkaamalla aamuvarhaisella tarjous-Allegrolla Helsingista Pietariin. Menomatka kustanti muistaakseni noin neljakymmenta euroa ja sujui niin nopeasti, ettei ehtinyt sita kuuluisaa kissaa sanoa kun veturi jo lipui kiinni Finlandski-aseman kylkeen. Pietarin vierailusta erityisen teki se, etta mukaan saattomatkalle lahti meidan kumpaisenkin aidit! Tastakin syysta lykkasimme hostellikiertolaisuuden alkua ja majoituimme St.Petersburg -hotelliin, joka ihastutti vanhakantaisella, tummanpuhuvalla ja puupaneloidulla hotellitunnelmallaan ja erinomaisilla nakymilla Neva-joelle. Tassa huomioita Pietarista:

– Helpostilahestyttava, viihtyisa ja siistin oloinen kaupunki. Helppokulkuinen. Rosoakin loytyy valittoman keskusta-alueen ulkopuolelta, mutta sekin on vain plussaa kaupungin charmiin..

– Mainio asiakaspalvelu kaikkialla. Todistetusti suomen kiellakin parjaa..

– Kaikki pyorii paakatu Nevsky Prospektin ymparilla, mika osaltaan edesauttaa kaupungin (keskustan) hahmottamista ja jalan kulkemista. Viela tarkeampi maamerkki on tietystikin Neva, joka virtaa kaikkialla ja auttaa seka suunnistamaan etta tekee kaupungista kauniin katsella.

IMG_0620

Nakyma hotellihuoneen ikkunasta

– Liikenne on runsasta ja autojen maara alyton, mutta jalankulkijoille ollaan kohteliaita ja liikenteen sekaan voi astua pelkaamatta turhia. Muutenkin turvallisen oloinen kaupunki. Ja kohteliaskin – esimerkiksi vanhemmalle naiselle tarjotaan metrossa istumapaikka ilman mitaan haslinkia. Siina jotain, mista Suomessa ottaa mallia.

– Ihmiset nayttavat perusvenalaisilta (siis sellaisilta, mika on varmaan meidan useimpien suomalaisten kasitys perusvenalaisesta ulkonaosta). Mitä idempään meni, sitä suurempaa variaatiota tuli vastaan. Pietarissa korot ovat korkeita ja naiset pukeutuneet turkisliiveihin.

IMG_0544

IMG_0558

– Haita juhlitaan paljon, iloisesti ja nayttavasti muun muassa Nevalla risteillen ja kuvia ottaen.

SUOSITUS: BIBLIOTEKA -niminen paikka Nevskylla, isoa Zara-liiketta vastapaata ja lahempana Eremitaasin paatya Nevskysta. Ihana paikka, mahtavaa ruokaa, mahtavia kakkuja ja kaikin puolin niin miellyttava kokemus, etta mentiin uudestaankin.

IMG_0614

MOSKOVA

Pietarista Moskovaan matkasimme yojunan platskartny- eli karjavaunuosastossa. Pietarin Finlandski-asemalla sai muuten tosi katevasti vaihdettua e-liput oikeiksi lipuiksi! Matka Moskovaan taittui sujuvasti unta tavoitellessa – maisemista oli turha haaveilla yon pimeyden vallatessa tilaa. Paakaupunkiin saapumisemme ajoittui maanantaiaamuun ja kello kahdeksaan. Aivan helvetillinen ruuhka-aika metrossa siis, ja me siella kaiken keskella huonoine youninemme ja raskaine rinkkoinemme.

Majoituimme Galina’s Flat -nimisessa ”hostellissa” eli vanhassa, kulahtaneessa yksityisasunnossa, jossa huone (tai pari) on varattu matkaajien kayttoon. Kissoja kaikkialla, ahdasta ja outo tunnelma. Myos Moskova naytti ja tuntui ankealta ja harmaalta Pietariin verrattuna.

IMG_0693

IMG_0651

– Sekava, rahjainen ja harmaa kaupunki, kulahtanut, ei selkeaa keskustaa eika selkeita kulkureitteja. Punainen tori mahdollisena kaupungin keskipisteena tylsa ja turistikeskeinen. Ei loytynyt inspiraatiota seikkailuun tai tutkiskeluun.

– Vaihteleva asiakaspalvelu ja eng.kielen taito. Paaosin ystavallista.

– Autoja kaikkialla, jalankulkijoille minimaalinen tila

– Baareja, ravintoloita ja KETJUKAHVILOITA (Schoko, Kofe Haus tai vastaava) aivan kaikkialla. Ruokakauppoja ei loydetty mistaan. Samaan hengenvetoon: Moskova on kallis kaupunki!! Tata ollaan jouduttu harmittelemaan myohemminkin..

IMG_0715

– Niita samoja turkisliiveja, korkeita korkoja ja Range Rovereita kaikkialla… Ihmiset kuitenkin vasyneen, harmaan ja kiireisen oloisia. Enemman eri nakoisia ihmisia.

– Nahtiin vaihto-opiskeluaikaista kaveriani Lizaa!

JEKATERINBURG

Moskovasta Jekaterinburgiin tulimme uudehkolta vaikuttaneella junalla ja matkaan meni aikaa n. vuorokausi. Vietettiin Jekaterinburgissa aivan liian vahan aikaa, myoskin n. vuorokausi. Tutuksi tuli lahinna katu nimelta 8 Marta, mutta vajavaisesta tutustumisesta huolimatta kaupunki jatti jalkeensa hyvan fiiliksen. Jekaterinburgin keskusta on rakennettu matalammaksi ja avarammaksi kuin Pietari ja Moskova. Valittoman keskustan ulkopuolella tai oikeastaan sen liepeilla rakennetaan puolestaan paljon uutta ja erityisesti korkeaa.

Yövyimme paikassa nimelta Hostel for Friends, jonka henkilokunta oli lahes taysin englannintaidotonta, mutta hostelli itsessaan oli uusi, hieno ja tunnelmaltaan kodikas, vaikka asukkeja taisi meidan lisaksemme olla vain yksi tai kaksi. Talle hostellille toivomme onnea ja menestysta! Vierailimme myos paikallisessa diskojytayokerhossa, jonka piti olla myos ravintola, mutta ruokaa emme saaneet. Viihdeannoksen saimme tarykalvoja koettelevan karaokelaulun ja tanssivien mammojen muodossa.

IMG_0729

Hostellin yhteistila

IMG_0742

– Jekaterinburg oli reissun ensimmainen kaupunki, johon oli sijoiteltu paljon englanninkielista tekstia ympari kaupunkia. Esimerkiksi juna-aseman liepeilla oli paljon englanninkielisia kulkuopasteita. Tasta huolimatta eng.kielinen palvelu oli kuitenkin vahissa, hauska ristiriita..

– Kaikista kaymistamme kaupungeista ehdottomasti kuumottavin yolliseen aikaan. Joka paikassa pyori mafiamiehen nakoisia aijia ja epailyttavia autoja.. Kerran tai pari piti vaihtaa kadun puolta ihan vain valtellaksemme piinaavimpia paikkoja.

– Myos Jekaterinburgissa oli havaittavissa villia haahuumaa (yhdessakin puistossa n. viisi tuoretta avioparia kuvaamassa yhta aikaa), vielakin korkeampia korkoja ja vasyneen ja kiireisen nakoisia ihmisia.

IRKUTSK / LISTVYANKA

Irkutskiin saavuimme parin paivan tunkkaisen, mutta ihania maisemia tarjonneen junailun paatteeksi. Suunnitellut nelja yota Irkutskissa muuttuivatkin kolmeksi yoksi Listvyankassa, turistien suosimassa pikkukylassa Baikalin rannalla (tosin tässä yhteydessä on hyvä mainita, että lokakuussa niitä turisteja ei juurikaan ole). Irkutskissa ehdittiin lopulta viettaa vain vajaa vuorokausi – onneksi se oli erittain onnistunut vuorokausi! Listvyankaan matkasimme kavereittemme Villen ja Lauran kanssa ja majoituimme Ecohostel -nimisessa paikassa. Tylysta vastaanotosta huolimatta viihdyimme mestassa niin hyvin, etta pidensimme aiottua kahden yon mittaista visiittia viela yhdella lisapaivalla. Oli luksusta, etta meilla neljalla oli kaytossa oma, erillinen rakennuksemme. Kuin mokilla olisi ollut.

Listvyankassa tutustuimme venalaiseen vodkaan, loysimme Venajan parhaan/herttaisimman asiakaspalvelijan baikallisesta pikkukioskista, loysimme myos lempitukin, jolta ihailla Baikalia ja nautikella Baltikaa useampaan otteeseen, kipusimme nakoalapaikalle ihailemaan Baikalia viela lisaa, katsoimme The Departed -elokuvan. Oli mahtavaa.

IMG_0849

IMG_0896

IMG_0909

IMG_0929

IMG_0944

Irkutskissa viettamamme paivan aikana tapasimme vaihtokavereitani Olgaa ja Tatianaa ja Olgan poikaystavaa Sashaa, juttelimme Irkutskissa ja Angarskissa asumisesta, tutustuimme keskustaan, kavimme kaupungin parhaassa ravintolassa proystailemassa ja tutustumassa uzbekkikeittion saloihin, pistaydyimme lahiorakalaan jossa rokki raikasi ja kavimme tylyssa yosupermarketissa ennen junan lahtoa.

IMG_0957

IMG_0839

Passikuvamainoksessa oli tuttu naama

VLADIVOSTOK

Trans-Siperian paatteeksi ja kolmen, leppoisan junassa vietetyn paivan lopuksi saavuimme Vladivostokiin eli Idan Herraan. Hieno, merellinen kaupunki ja mahtava paatospiste Venajan halki junailulle. Vaeltelimme pitkin kaupunkia, kiipesimme nakoalapaikalle, ihailimme Japaninmeren auringonlaskua, ja valmistauduimme luopumaan Venajanmatkailuista! Hoidimme myos kaytannon asioita ja saimme esimerkiksi varattua liput eteenpain vievalle lautalle. Vladivostokissa majoituimme Optimum Hostellissa. Kohtasimme jalleen kerran mita tylyinta palvelua ja huoneessa vallitsi outo, lampiman kostea haju, mutta lokaatioltaan paikka oli loistava ja kylla se tylyyskin hymyksi muuttui.

IMG_1048

IMG_1064

Ylla oleva kuva otettu satamasta ja alla oleva puolestaan kaupungin korkeimmalta nakoalapaikalta (joka puolestaan nakyy myos ylemmassa kuvassa)

IMG_1087

– Vladivostok oli ymparistoltaan kaikista hienoin ja vaikuttavin kaupunki. ”Ihana, lammin ja avara”, sanoi Ristoemilia. Taydellinen paikka paattaa tama osa matkasta! Meri on kaikkialla, aurinko paistoi toisena paivana ja monet kadut ovat kuin luotu hitaaseen kuljeskeluun kohti meren rantaa.

– Ymparisto on myos korkeudeltaan ERITTAIN vaihtelevaa, ja oletamme, etta kaikilla Vladivostokilaisilla mahtaa olla rautainen kunto

IMG_1095

 

– Ei oikein meinattu loytaa sopivaa ruokapaikkaa mistaan…

– Ihmiset ovat pukeutumiseltaan jo hyvin erilaisia kuin esim. Pietarissa, Moskovassa ja Jekaterinburgissa – enemman kaytannollista pukeutumista ja pirteampaa katutyylia. Moskova esimerkiksi oli pukeutumisen osalta varsin tummanpuhuva, joka auttoi osaltaan yllapitamaan ankeaa mielikuvaa kaupungin atmosfaarista.

IMG_1097

Kaiken kaikkiaan ylla nakyviin maisemiin oli hyva paattaa venajanpaivat ennen siirtymista lautalla Etela-Koreaan… siita siis seuraavaksi 🙂

Venäjällä, elossa

Privjet! Kaikille huolestuneille sukulaisille, ystäville ja kansssieluille tiedoksi, että täällä Siperiassa hengaillaan ja hyvinvoidaan! Meillä ei tosiaan ole konetta mukana joten päivittämiseen ei juuri ole tarjoutunut mahdollisuutta. Katsotaan siis uudestaan parin päivän päästä kun juna on saapunut Vladivostokiin. Spasiba i izvinite, nyt loppuu akku!

”Kolme yötä jouluun on”

Moikkamoi! Pitkästyttävän loppurytistyksen tiimellyksessä piti tulla tännekin toteamaan, että lähtöhän on jo ihanmelkein käsillä! VIIMEINKIN!! SIISTII! Asiat ovat edenneet siihen vääjäämättömään (paras suomen kielen sana ever?) pisteeseen, että kämppä on tyhjä patjoja, ruokatarvikkeita, roskiskamaa ja pakattuja rinkkoja lukuunottamatta. Kuten varmasti on tullut selväksi, olemme tehneet tätä muuttoa pitkään ja hartaudella, eli paniikkia ei ole päässyt syntymään. Illalla jätettiin tyhjiö hetkeksi ja käytiin rinkkojen kanssa pitkällä lenkillä ympäri Kallion. Hyvin meni; minun rinkkani kuuluu minulle ja minä kuulun minun rinkalleni tai jotain sinnepäin.

Asiat on hoidettu nyt siihen pisteeseen, että viisumit on, matkaliput on ja majoitukset jotakuinkin on, Vladivostokiin asti siis. Postit on käännetty, lavantautikapselit nielaistu, vaihtovaluutat tilattu. Passit ja muut paperit skannattu sähköpostiin, kengät sisäänajettu, sähkösopimus, netti ja lehtitilaukset katkaistu. Huonekalut myyty ja reissurahat tienattu. Tavarat ahdettu usean lähisukulaisen ja ystävällisen sielun nurkkiin – kiitos vielä kerran. Venäjä on siis niin ostettu kuin voi olla, ja matkabudjetti tulee edelleen karttumaan kumpaisenkin matkustajan pieteetillä paiskomien loppupalkkojen verran. Hyvä me!

Mutta hei, nyt on aika paketoida tämä ikuisuudelta tuntunut alustus ja edetä itse toteutukseen. Tässä vaiheessa voi vain todeta, että olo on mitä seesteisin ja iloisen odottava. Ristoemilian edellisessä merkinnässä linkkaama Million Deadin After the Rush Hour soi ja kuplii päässä. Entisen reissublogini viimeiseksi jääneessä merkinnässä kirjoittelin siitä, miten vastaisuudessa tulen pyrkimään pitkäjänteisempään suunnitteluun ja työskentelyyn matkailun suhteen. On ultrapalkitsevaa tajuta kaikkien tuolloin asettamieni tavoitteiden toteutuneen kuin huomaamatta. Juntos podemos, sanoisi spaniardi. Pian aletaan korjata satoa, joten yes, seuraava merkintä tullee rajan takaa, sieltä missä kupolit on kultaisia ja balalaika raikaa.. Matkaan lähdetään superspesiaalien vierailevien starojen kanssa, eli jälleen kerran, pysykääpä kuulolla!

Rock-rock-rock the rockote.

Ajattelin, että minunkin olisi korkea aika avata sanainen arkkuni. Minä olen meistä kahdesta reissaajasta se, joka takuuvarmasti päästää suustaan/sormistaan jotain hölmöä ja harkitsematonta hetkenä minä hyvänsä. Siispä koenkin, että lukijan kannalta on mieluisampaa, että Annamatti on meistä kahdesta se joka näitä sivuja pääasiallisesti täyttää. Harkitsevampi reissukirjoittaja on myös tehnyt valtaosan ennakkoon tehdystä reissutyöstä (eli suunnittelu ja varaukset), kun minä taas olen vain keskittynyt….. netflixiin. Siispä annan Annamatin järkipuheiden viedä voiton tässä vaiheessa blogin elämää ja itse paneudun antaumuksellisesti asiaan myöhemmin vasta reissun päällä. OH I will bring it on.

No, tässä nyt kuitenkin kun kirjoittelun makuun pääsin, niin jatkanpa tovin. Höhöh.

Eilen käytiin hakemassa Lääkäriklinikka Aavalta meidän rokoterumban toiset kierrokset ja tänä aamuna meikäläinen sai tuta piikkien voiman; Herätys massiivisessa päänsäryssä, heikotuksessa ja sekavuustilassa. Myöhemmin työpaikalle päästyäni tajusin mitata kuumeen ja huhheijaa whaddayaknow, mittari näytti pienen pienet lämmöt. Yökin oli friikein aikoihin; en muista milloin oon nähny yhtä vividejä ja sekopäisiä unia. Thanks Ixiaro ja twinrix for the ride! Ei muuta ku kotiin lepäämään siis (ja bloggamaan näköjään).

travelling without moving provided by ixiaro and twinrix

Travelling without moving provided by Ixiaro and twinrix. Image captured from Ripa’s dream.

Nojuu, mietin vähän että voisin tähän loppuun listailla muutamat biisit jotka on toimineet muiden muassa inspiraation lähteenä reissaamiselle. Jo pidemmän aikaa siis.  Let us commence!

Million Dead – After The Rush Hour
http://www.youtube.com/watch?v=Zl6-K9AXwvQ

So I have sailed the seven seas alone,
trying to find a shore I can call home
But all I found are different flags,
and double-speaking diplomats
and I do not have time for that.
So I’ll declare my own sovereign state,
the borders based on the bottoms of my boots,
and I will open embassies wherever the hell I please,
And at assemblies you will se me sat
but never on my knees.

Ah, viitisen vuotta on jo kulunut siitä kun ylläolevat sanat syöpyivät tajuntaani ja Ripan prosessori rupesi raksuttamaan. Million Dead oli poliittisella agendalla varustettu yhtye ja tämäkin kipale sisältää varmasti merkityksiä joihin ymmärrykseni/energiani ei kykene. Olen tyytyväinen hipihtävään ja viattomaan mielikuvaani joka tähän on tarttunut heti ensikuuntelusta lähtien.

Ultramariini – Aulanko

Tummenevan taivaan alla hysteerinen tyyni kaipuu

Zero 7 – In The Waiting Line
http://www.youtube.com/watch?v=5tZlu4wP4pw

Pakkohan tässä blogissa on yksi hienovarainen ratrace-viittaus olla? Mikä blogi tää nyt muuten olis.

Jamiroquai – Planet Home
http://www.youtube.com/watch?v=ksaARIf9vuM

’cause sure enough there is no place like planet home

 
Niin, korni hippivalinta tai ei, mut on siistiä nähdä paikkoja tällä planeetalla (VIELÄ KUN VOI BUAHAA APOCALYPSE KUIVUUS JÄÄKAUSI WORLD WAR METEOR POLLUTION KUOLEMA??)

Osio nimeltään ilmiselvät (anteeksi):

Red Hot Chili Peppers – Around The World
http://www.youtube.com/watch?v=a9eNQZbjpJk

Daft Punk – Around The World
http://www.youtube.com/watch?v=s9MszVE7aR4

 
Oiskohan ne siinä. Heips! Ihan mukavaa kirjoitella jee.

niskaote byrokratiasta

Se ihana syyskuun päivä
kun aurinko syleili Kulosaarta, Helsinkiä,
ja meitä,
jotka pinkin lippulappusen kanssa tanssimme
liepeillä suurlähetystön

IMG_0352

Elikkäs kolmas kerta toden sanoi ja meidän hakemuspaperit jäivät viimeinkin the manin tarkimpaan syyniin. Todistetusti ei muuten olla ainoita typeryksiä kuluttamassa suurlähetystön penkkejä useampaan ottamiseen. Eikä typerysvikaa ollut pelkästään meissä. No mut eipä tässä nyt tällä hetkellä oikein muuta, kuin että pienten stressinpoikasten jälkeen kaikki on mahtavaa ja mieli kirkastunut. Käytiin Varustenetissäkin uudestaan ja nyt on reissupyyhettä ja southeastasiaonashoestringiä ja uutta sanakirjaa jajaja, t: välineurheilijat.

This is how we do it; huomista Suomi – Espanja -megamittelöä odotellessa, susijengihuumassa, viidakkoresortteja googlaillessa ja ylipäätään iloisissa fiiliksissä on eho olla,

näin kertoi Annamatti Kaakkonen

ps. Puolitosissaan tänään pohdittiin, että montako kertaa vielä venailtaisiin viisumijonossa ennen kuin luovuttaisiin koko Kiina-ideasta ja lennettäisiin suoraan jonnekin muualle. Kuutisen kertaa kuulosti kohtuulliselta, kohtuullisen kärsivällisiä kun ollaan.

Kaotiikan peruskurssilla

Reilun vuoden odottelun jälkeen kalenteri on kiepsahtanut lähtökuukauden kohdalle. ”Damn”, sanoisi Gordon Ramsay kuullessaan miten hohdokkaalla tolalla hommat juuri tällä hetkellä ovat…

1. Ostin ne viimeisetkin liput, Irkutskista Vladivostokiin siis. Heti ostoksen jälkeen kävin tsekkaamassa lippujen tilanteen ja tajusin kirjoittaneeni omaan lippuuni oikean nimen mutta väärässä järjestyksessä. Etunimi ja sukunimi ovat ilmeisesti vaihtaneet paikkaa. Tällä hetkellä en vielä tiedä, kuinka grande failure tämä on, mutta tiedän, että se pitää selvittää mahdollisimman pian. ÄÄH.

2. Tämän lisäksi ”älysin” (eli kohtasin viimein totuuden) ostaneeni lippuja kompartmentteihin (kupe) lähes täysin satunnaisotteella, koska en ole kertaakaan ymmärtänyt paikkakartasta, mitkä ovat miesten, mitkä naisten ja mitkä sekahyttejä. Vai mitä mieltä olette alla olevasta, satunnaisen junan satunnaista kupe-vaunua kuvaavasta paikkakartastosta?

niemenskizenski

Google Translaten tarjoaman auttavan venäjän avulla ehdin jo kirjoittaa ahdistuksestani kirjeen Venäjän veeärrän asiakaspalveluosastolle. Yhteydenottoon vastattiin pitkästi, personoidusti ja n. puolen tunnin sisään! ”Wow factor”, kommentoisi Gordon Ramsay asiakaspalvelun tasoa! Harmi, etten saanut vastauksesta kauheasti irti, ja joutunen kuitenkin painelemaan ongelmani kanssa Russian Railwaysin Vilhonkadun toimistolle.

Itse asiassa ongelmia on enää vain yksi, tuo ensiksi mainittu nimiprobleemi. Tätä blogimerkintää tehdessäni löysin nimittäin sattumalta erään kupe-vaunun paikkakartaston jossa paikat on värikoordinoitu ja vaunu oli erikseen merkattu МЖУ7- merkinnällä, jonka sherlockmaisesti oletan viittaavaan miesten ja naisten -hytteihin. Tälläisiä koodattuja kupeita ei osunut yhteenkään omaan buukkaukseeni, joten uskon sekahyttivaraukseni menneen sattumalta nappiin.

menskizenski

3. No sitten. Venäjän viisumit saatiin, nie problemu. Tänään käväistiin Kulosaaressa Kiinan suurlähetystössä. Lomakkeet oli täytetty ja kaikki releet ja kopiot ja kuvat messissä… mutta mikään ei riittänyt. Meidän manner-Kiinan taipaleen ainoa suunniteltu majapaikka on Kantonilaisen ystävämme kotimajoitus Guangzhoussa. Tästä syystä meidän tulee hakea Q2-viisumia L- eli turistiviisumin sijaan. Q2-viisumiin tarvitaan kutsu. Qutsuahan meillä ei ollut. Eli ei muuta kuin ulos, kotiin, nettiin ja ottamaan yhteyttä neiti Cheniin, joka lupasi toimittaa kutsun sekä kiinaksi että englanniksi kaikkine tykötarpeineen joko tänään tai huomenna. ”The most amazing”, toteaisi Gordon tähän ystävyyden hienoutta koskevaan asiaan.

4. OLEN KIPEÄ! JA SAIRASLOMALLA! Tämän jälkeen näen lähitulevaisuudessani pelkkää pitkää iltavuoroa iltavuoron perään. Liian kiireisiä viikonloppuja, olematonta valmisteluaikaa. Ylipäätään huomaan kaiken sompailun ja järjestelyn hermostuttavan tällä hetkellä. Reissuun lähteminen on tietystikin mahtavaa ja parasta, ei epäilystäkään siitä. Välillä on silti hankala nähdä metsää puilta kaiken tämän tohinan keskellä. Josko se siellä taipaleella sitten helpottaisi – ja voin luvata, että tätä matkaa ei olla kyllä muutenkaan ylisuunnittelulla pilattu.

Damn. Pitäis vaan osaa relaa!

Juhlan paikka

On ollut mielessä kaikenlaista. Olen lomaillut kuluvan viikon, joten kaiken järjestelyn, päsmäröinnin ja Parks&Recreationin maratonkatselun ohessa on ollut myös paljon aikaa ajatella.

Mutta ihan sama nyt, koska jälleen on perjantai ja juna kulkee parin tunnin päästä halki kauneimman Järvi-Suomen kohti rakkaita kotimantuja. Edessä on mahdollisesti viimeinen opiskelijahintainen junaretkeni! Vai voiko opiskelijakortilla matkustaa vielä syyskuussa edellisen lukuvuoden tarralla? Kertokaa joku jos tiedätte.

Mutta ihan oikea juhlan paikka on se, että nyt on junamatkat ostettu väleille Pietari – Moskova, Moskova – Jekaterinburg ja Jekaterinburg – Irkutsk. Irkutsk – Vladivostok ei ole vielä ostettavissa, mutta pian on. Tänne vaan shoppailemaan jos Venäjälle mielit, helppoa ku heinänteko ja leppoisaa kuin leivänteko. Samoiten iisisti kävi viisumien hakeminen Lähialuematkojen kautta. Tai ainakin toivottavasti – viikko pitäisi vielä odotella! Varhaisten lippuostosten pointti on se, että myyntiin tultuaan kivoimmat paikat menevät kuulemma nopeasti, joten haluttiin varmistaa saavamme tietynhintaiset paikat tiettyinä matkustuspäivinä. Pidetään sitä improvisointivaraa sitten myöhemmin reissussa; Venäjälle lähtö pohjustetaan suunnitelmallisuudella ja tarkahkolla budjetoinnilla.

Venäjän kartta

Tossa kartalla näkyy meidän välipysäkkien lisäksi muuan Novokutznetsk, jonka puolesta miljoonasta asukkaasta 20% on heroiiniriippuvaisia. Katsottiin muutama päivä sitten Vicen dokkari aiheesta. Ankeaa ja ahdistavaa, eipä siitä sen enempää. Kevennyksenä mainittakoon, että järkytyn joka kerta kun katson karttaa ja tajuan kuinka valtava Venäjä on ja kuinka pikkuruinen söpöliini on Venäjästä seuraava matkakohteemme Etelä-Korea. Ei se koko vaan se.. joku..

Sekin on juhlan paikka, että asiat on tällä hetkellä just niin hyvin hoidossa kuin ne voisi olla! Muutto/ tavarasta luopuminen onnistuu rennolla aikataululla kun asiaan tarttuu kerrankin ajoissa. Viikon paras löytö: Tori.fi, missä sekä kaappi että sohva löysivät uudet omistajat alle vuorokaudessa. Jotain on tosin vielä kaupan. Onneksi aikaa on.

Kun hommat konkretisoituu

Taas yksi askel otettu! Tyhjennettiin kylttyyrihylly levyistä, kirjoista ja leffoista. Vei useamman (raskaan!) pahvilaatikon. Pari kaappia kevennettiin pussilakanoista, tyynyliinoista, muista liinoista ja pyyhkeistä. Pari pahvilaatikkoa lisää. Perjantai-iltapäivänä auto oli valmis vastaanottamaan, joten pakattiin laatikot sisään. Tyhjensimme myös ullakkokomeron kaikesta sisällöstään. Akuankkoja, taskareita, menneiden vuosien sälää. Iso kiitos lähistöllä asuville perheenjäsenille jotka pystyvät ja haluavat säilöä roinaamme tulevien kuukausien ajan!

Pakkaustoiminta toi ensimmäistä kertaa ihmetyksen siitä, että mitä me ollaan oikein tekemässä? Karmea savotta sen eteen, että vuottakaan ei tulla olemaan reissun päällä (vai?). Mutta toisaalta, kun tälle tielle ollaan lähdetty, niin mitä sitä enää tässä vaiheessa jahkailemaan. Tää menee just näin.

Samaan aikaan reissu alkaa tunkea uniin yhä enenevissä määrin. Aamuyöstä seikkailin Siperian radalla useamman pysäkin ajan – ainakin Magnitogorsk ja eräs alitajunnasta kummunnut satunnaispysäkki tuli tarkistettua. Vasta pari yötä sitten olimme Omskissa koreiden kupolien keskellä. Risto puolestaan näkee alkukantaisen araknofobisia unia hämähäkeistä. Yhtä unenomaiselta tuntuu miettiä tulevia juhlapäiviä, sitä missä niitä vietetään ja missä merkeissä.

Tänään käväistiin Varuste.netissä hakemassa Lonely Planetin matkasanakirjoja, uribägi ja minifikkari. Ensi viikolla lomaa, asioiden hoitamista ja etenkin viisumibisneksiä. Juuri tällä hetkellä: vietnamin kielen videoita ja Etelä-Korealaista pop-kulttuuria muodossa VIXX! Just can’t control! Just can’t control!

Merkintä, jossa hoidetaan asiallisia asioita

Tämä on ollut se viikko kun asiat on viimein saatu rullaamaan piiitkän vetelyyyden väistämättömänä seurauksena. Passiivisuus becomes turhautuminen becomes toiminta! Kuuden päivän sisään olemme irtisanoneet vuokrasopimuksen, pistäneet vakuutusasiat ruotuun ja ottaneet piikkiä lihaan. Kulunut viikko laittoi myös työkuviot uusiksi niissä määrin, että sulatteluun piti käyttää tovi. Mutta hei, nyt on perjantai, matkakassa tulee edelleen karttumaan ja lasissa on kylmää rieslingiä. Elämälle kiitos.

ASIAAN! (tämä on samalla varoitus – merkintä on täynnä ASIAA)

Vakuutukset haettiin LähiTapiolasta ja samalla irtisanoimme kotivakuutuksen. Puolen vuoden matkavakuutukselle (ilman kustannusylärajoja tai terveysselvityksiä) tuli hintaa n. 190€ per matkaaja. Matkatavaravakuutusta emme ottaneet, koska reissuun ei näillä näkymin lähde mukaan mitään pokkarikameraa tai silmälaseja kallimpaa. Minulla on entuudestaan ollut Ifin jatkuva matkavakuutus useamman vuoden ajan, mutta ilman keskittäjäasiakkuutta Ifiltä oli turha kysellä puolen vuoden matkavakuutusta. Tämän vertailun perusteella ei ollut niin väliksikään! Pisteet Tapiolalle siitä, että homma sujui mallikkaasti ja mutkattomasti. Miinukset Ifille myös erittäin raskaasti toimivasta sivustosta.

Rokotustarpeeseen marssimme Lääkärikeskus Aavaan. Jos haluaa hommat hoidettavan nopeasti, vaivattomasti ja mitä ilmeisimmällä ammattitaidolla, voin varauksetta suositella Aavaa. Laskua toimitukselle tuli sievoinen summa, mutta YTHS:n matkailuneuvonnasta myöhästyin ja kunnalliselle puolelle (Helsinki) on turha yrittää saada aikaa aikana jolloin vain kiireelliset tapaukset hoidetaan. Sen lisäksi pitää muistaa, että jaoimme saman vastaanottoajan ja maksoimme tämänkin kulun yhdessä. Kun loppusumma jaetaan kahdella, se näyttää huomattavasti järjellisemmältä (reilut 200€/reissaaja) ja kun lasku laitettiin yhden nimen alle, saimme jonkin verran alennusta.

Ex-neulakammoiselle Aavalla käynti oli aikamoinen eksperiense. Katselin senttien päästä kun neulallinen hiirien aivosoluissa viljeltyä rokotetta upposi rakkaani habalihakseen. Näin hänen ilmeensä kun pistos oli ohi niin nopeasti, ettei sitä ehtinyt huomata. Lekurimies jakoi samalla vinkkejä ja kertoi reissusairauksista. Yritin näytellä skarppia ja olla kuuntelematta huminaa päässäni odottaessa omaa vuoroani. Loppu hyvin, kaikki hyvin; opastus oli perinpohjainen ja lähdimme rokotekortein varustettuina, aivokuumepiikilliset lihaksistoissamme, lavantautireseptit laukuissamme ja Twinrix-rokote puolisossani takaisin kotia kohti – ilomielellä ja lievässä heikotustilassa.

Sitten vielä pikaisesti asuntoasioista. Nykyiseen asuntoomme muutimme viime vuodenvaihteessa reissuun liittyvistä säästösyistä. Muuttaessa luovuimme suurimmasta osasta huonekaluja joten entiseen verrattuna nykyomaisuutemme on kovin vähäinen. Reissua ajatellen vaihtoehtoja oli kaksi – joko alivuokraamme kämppämme tutulle ihmiselle tai luovumme siitä kokonaan. Koska vuokralaista ei löytynyt, irtisanominen oli väistämätöntä… tavallaan jopa mieluisaa. Seuraavien viikkojen projekti onkin siis pakkaaminen ja asioiden siirtäminen paikkoihin A, B ja C (ja D, E, F…?).

Toisin sanoen, kun kerran lähdetään, niin lähdetään sitten kokonaan. Suomeen ei jää työpaikkaa, kotia tai koulua. Lapsetkin on tekemättä!!! Aikaa siis on, mutta rahamäärä on rajallinen. Tervetuloa mukaan seuraamaan kuinka pitkälle tili riittää!

t. Annamatti

PS. Tämä rieslingin ja kaljanhuuruinen viikonloppu vierähtää kummankin osalta näissä merkeissä, koska viva la Kompany ja viva la SuperMatch Arsenalin ja Manchester Cityn välillä. Syyskuista Suomi – Espanjaa odotellessa!!!

Komeampi puolisko on tietty tämän lisäksi Flow Festiwaaleilla koko viikonlopun… itsehän dokaan vain rieslingiä kotona ja bloggaan. Älkää kysykö miten mihinkään tähän on varaa.

PPS. Suosshittelen lämpimäshti Happy Grape -RIISHLINGIÄ!